maanantai 10. syyskuuta 2012

Surullinen päivä

Kyllähän sen tietää lemmikkiä ottaessaan, että jonain päivänä siitä joutuu luopumaan, mutta kun se päivä koittaa on suru aina suuri. Meidän pieni gerbiilipoika Papu jouduttiin tänään "nukuttamaan" sairauden vuoksi. Jotenkin tuntuu hassulta itkeä niin pienen eläimen vuoksi, mutta ei se ikävä kokoa katso ;-(


Papu on joku tuosta seitsemän gerbiilivauvan keosta 13.3.2011. Ovat tuossa päivää vaille kahden viikon ikäisiä. Yllätysvauvoja :-) Oltiin nimittäin ostettu edellisenä kesänä kaksi gerbiiliä, veljekset. Hämmästykseni oli suuri, kun 1.3.2011 löysin häkistä kasan punaisia toukan näköisiä poikasia :-) Neljä poikasista vietiin aikanaan takaisin eläinkauppaan uusiin koteihin sijoitettavaksi ja meille jäivät Papu ja kaksi gerbiili-siskoa vanhemmilleen seuraa pitämään. Ja sillä kertaa tytöt ja pojat sijoitettiin visusti erilleen :-)

3 kommenttia:

  1. Mä syötin viikon pipetillä kauravelliä medän marsulle. Arvaa itkinkö, kun löytyi sitten eräänä aamuna kuolleena.

    VastaaPoista
  2. Ei ole eläimen koosta kiinni, miten paljon siihen kiintyy. Meillä ovat itkeneet isot miehetkin kuollutta kalkkunanpoikasta ja muista isommista lemmikeistä puhumattakaan.

    VastaaPoista