tiistai 31. joulukuuta 2013

Ihan ihan viimeinen

Ehdinpäs vielä laittaa pari jouluaiheista kuvaa ennen vuoden vaihtumista.

Käsityökoulussa oli viimeisenä tämän syksyn aiheena huovutus ja siitä innostuneena neulahuovutin piparimuotteja apuna käyttäen muutaman kuvion . Ne päätyivät koristeeksi kuuseen (ja olivat mahdottoman vaikeita kuvattavia).

Käsityökoulun viimeisellä kerralla huovutuksen opettajamme opetti meille myös tälläisen tähden teon.

Ilman salamaa kuvattuna. Loppiaisen jälkeen päänsärkyä tulee aiheuttamaan ongelma, missä tuollaista säilyttää niin, että se kestää ehjänä. Oli tosin sen verran helppotekoinen, että voihan sitä tehdä uuden, jos entinen menee ruttuun :-)

Iloista vuodenvaihdetta! Tavataan taas ensi vuonna :-)

lauantai 28. joulukuuta 2013

Viimeinen tänä vuonna

Hitsiläinen sentään, kun on päivitykset jääneet jälkeen viime aikoina. Monta juttua olen tehnyt tässä loppuvuoden aikana, mutta kun en saa otettua niistä kuvia. Varsinaista saamattomuutta :-)

Tästä oli kuitenkin pakko napata kuva pikaisesti, ennen kuin luovutin sen saajalleen. Tehtiin tilkkutyölaukkukurssilla mm. tälläisiä koreja ja itse tekaisin pari jouluisista kankaista, ajankohta kun oli sopiva. Tuo oli kyllä niin yksinkertainen tehdä kuin vain voi ikinä olla, mutta silti varsin kiva. Kangasvalinnat vaikuttavat paljon. Ohje tähän koriin löytyy täältä.

Niistä muista valmistuneista kerron sitten ensi vuonna, sillä tänä vuonna en taida enää ehtiä (tai mistä sitä tietää). Toivotan kuitenkin kaikille käsityöharrastajille ja muille vierailijoille Oikein Hyvää Uutta Vuotta! Paljon uusia inspiraatioita ensi vuodellekin!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Matontekele

Joopa joo, luomisen tuska saa aikaan kaikenlaista. Viime torstaina iski sitten matontekoinnostus. Se sai alkunsa äidin ikivanhoista verhoista (tuo vaaleanpuna-valkoinen osio), jotka päätin leikata kuteeksi ja sitten jo etsinkin lisää suikaloitavaa. Löytyi lisää haalistuneita verhoja (mä en osaa heittää pois mitään), kummallisen värisiä värjäyskokeilutilkkuja, pitkään kaapissa pyörineitä tästä-en-enää-tykkää-kankaita ym. Seuraavaksi punomaan lettiä ja välillä ompelukone surrasi. Värityksestä saa olla ihan mitä mieltä tahansa, sillä tämä on se ensimmäinen kokeilukappale. Mielessä siintää jo seuraava vähän paremmin suunnitelluilla, hillitymmillä väreillä. Ja enemmän soikio. Ja tasaisemmalla toteutuksella, sillä kupruilemista on havaittavissa. Yllättävän hyvin se kuitenkin asettui kunnon höyrysilityksellä. Juu, tätä mattoa voi silittää, onhan se 100 % puuvillaa :-)

Ei taas uskoisi, että tämä kuuluu niihin tuota-en-ainakaan-ikinä-kokeile-käsityötekniikoihin. Ihan älyttömän hauskaa puuhaa. Ja matolle löytyy sopiva paikka parvekkeen oven edestä, kunhan jatkan vielä muutaman kierroksen.

Kannattaa kokeilla! :-)

lauantai 2. marraskuuta 2013

Vaateapua maailmalle

Keväällä osallistuin Vantaan aikuisopiston hyväntekeväisyyskurssille, jossa tehtiin Äiti Teresan -peittoja ja osallistuin kurssille myös tänä syksynä. Kurssin nimi "Autetaan ommellen ja neuloen -hyväntekeväisyyskäsitöitä" kertoo, että tällä kertaa tehtiin myös muuta kuin peittoja. Nyt, kun kurssista on enää yksi kerta jäljellä, on valmistunut /valmistumassa peittojen lisäksi lapasia, sukkia, vauvannuttuja, mekkoja, paitoja, shortseja, housuja... Itse olen tällä kerralla muutaman nutun ja peittolappusen lisäksi keskittynyt pääasiassa ompelemiseen. Vaihtelu virkistää :-)

Seuraavassa pieni kuvapläjäys kurssin tuotoksista (osa siis vielä keskeneräisiä):

Tässä laatikossa tähän mennessä valmistuneet (23 kpl) vauvannutut, jotka lähtevät Etiopiaan jaettavaksi synnyttämään tuleville äideille. Tietoa tästä projektista löytyy täältä.

Neljä peittoa sekä lasten lapasia ja sukkia. Jälkimmäiset toimitetaan kotimaahan ensi- ja turvakoteihin asiakkaille jaettavaksi.

Peitto odottaa kasausta.

Shortseja.

Lyhythihaisia mekkoja.

Pitkähihainen mansikkamekko (näitä tulossa myös unikko-kuviolla).

Muutamalla ensimmäisellä kerralla leikkasimme ensin vaatteiden kappaleita, ja nyt viimeisillä kerroilla olemme sitten ommelleet niitä sarjassa siten, että yksi hoitaa saumurihommat ja pari muuta käänteet, pääntiet ja kuminauhat. Trikoovaatteisiin saatiin kankaat lahjoituksena Marimekolta ja niitä riittää vielä kevääksikin. Vaatteet on  tehty Suuri Käsityö -lehden SPR:lle laatimien lastenvaatekaavojen ja -ohjeiden mukaan ja ne toimitetaan kriisikohteisiin maailmalle SPR:n kautta.

Täytyy nyt vaan toivoa, että kurssi järjestyy vuoden vaihteen jälkeenkin, sillä nyt on aikuisopistolta tullut tiukka määräys, että osallistujia täytyy olla vähintään yhdeksän, että kurssi alkaa. Nyt syksyllä meitä on ollut vain seitsemän. Nyt vain puskaradio kiertämään ja kaikki halukkaat mukaan osallistumaan hyvään asiaan :-)

maanantai 28. lokakuuta 2013

Pieleen mennyt korttitemppu

Taikuritkaan ei aina onnistu, ei ainakaan ensimmäisellä kerralla, niin että kai tälläiselle taikoja taitamattomalle sallitaan pienet lipsahdukset?

Tilkkutyökurssilla oli jokunen kerta sitten aiheena korttitemppu-blokki ja näin kävi! Ehkä hieman hikeennyin, kun huomasin virheeni. Hölmöyksissäni läksin tekemään tuota suuresti rakastamallani paperitekniikalla, mutta tämä olisikin ollut helpommin toteutettavissa opettajan opettamalla pikatekniikalla. Parilla viime kerralla aivot eivät ole olleet ihan parhaimmassa terässä ja sähelsin tuon kanssa jo pari viikkoa sitten, mutta viime torstaina sitten lopullisesti. Arrgghh. Opettaja oli sitä mieltä, että antaa olla näin, purkamisessa olisi liian suuri vaiva. Olin itse samaa mieltä, sillä ajatus purkamisesta nosti niskakarvat pystyyn. Kerrankos sitä virheitä sattuu...

Homma jäi kuitenkin kaivelemaan ja pari päivää mietittyäni tartuin tänään ratkojaan, poistin väärät palat ja ompelin uudet tilalle.

No nyt näyttää paremmalle ja silityksen ja tikkausten jälkeen ei korjausta varmaan enää kovin helposti huomaa. Tästä olisi tarkoitus tulla tyynynpäällinen.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Kollaasivihko

Kollaasitekniikka taisi olla ihan ensimmäinen juttu, mitä kokeiltiin tämän syksyn tilkkutyökurssilla. Itse tein sillä kerralla keskeneräistä patalappua (jota en voi vielä esitellä, kun siitä puuttuu ripustuslenkki, hohhoijaa), mutta tekniikkaa oli sitten pakko kokeilla kotona. Ensimmäinen versio meinasi lentää roskiin, kun en ollut jälkeen tyytyväinen, mutta opettaja kehotti kokeilemaan lisätikkauksia ja erivärisiä lankoja ja johan alkoi työ näyttää erilaiselta. Ja homma olikin niin kivaa, että piti toinenkin kollaasi surauttaa. 

Halusin tehdä välillä jotain muuta kuin pussukoita, joten se jälkimmäinen kollaasikangas päätyikin sitten vihkon kansiksi. Mainittakoon tuosta kollaasin suunnittelusta sen verran, että muut käyttivät työhön huomattavasti suurempia tilkkuja, kun taas meikäläinen tavoilleen uskollisena nyhräsi pienen pienten palojen kanssa :-)

Ompeluinnostuksissani kirjoin vanhaan kanttinauhaan koristeommelta ja pätkä päätyi vihkon selkämykseen.

Vihkon sivut leikkasin "kierrätyspaperista", eli pojan vanhojen kouluvihkojen tyhjistä sivuista ja muista irrallisista papereista. Ompelin sivut kiinni kanteen ompelukoneella ja nro 100 neulalla.

Tuo kollaasitekniikka oli kyllä niin hauskaa, että olen jo suunnitellut tekeväni sillä vaikka mitä. Nyt on vain taas päällä kamala luomisentuska, kun ideoita pursuaa enemmän kuin on mahdollista tehdä. Yritän vetää henkeä ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan... tai korkeintaan kahteen... eikun kolmeen...

maanantai 23. syyskuuta 2013

Pyramidin muotoa

Kylläpäs olen "taas" ollut ahkera! Sain viime torstain tilkkutyötunnilla aikaiseksi...

... hus, Panu, pois siitä, älä syö sitä vetoketjua!!!

Panu: No mutta, palvelija hyvä, etkös vieläkään muista, että minähän olen virallinen tarkastaja, joten minun täytyy tarkastaa!

Justiinsa niin. Tarkastajan mentyä matkoihinsa voin vihdoin esitellä torstain tuotoksen: pyramidipussukka! Nappasin aamulla mukaan pari "isoäidin blokkia", kun olivat tuohon tarkoitukseen juuri sopivan kokoisia. (Peittoonhan voi sitten ommella uusia blokkeja.)

Pussukka takaa. Huomio: pussukassani on ripustuslenkki! Olin sen tietysti taas kerran unohtanut, mutta opettajan lievän painostuksen jälkeen ratkoin pienen reiän saumaan ja hups vaan, lenkki paikoilleen.

Toinen sivu. Tätä oli kiva tehdä. Pitäisiköhän tehdä toinen?

lauantai 21. syyskuuta 2013

Uusi blogi

Bloggaaminen on niin hauskaa, että piti taas perustaa uusi blogi :-) No joo, sille oli ihan oikeasti tarve, sillä ei sitten tuntunutkaan hyvältä ajatukselta kirjoittaa tänne käsityökoulu-juttuja. Eli jatkossa ne kirjoitukset löytyvät täältä. Tervetuloa sinnekin :-)

tiistai 17. syyskuuta 2013

Telefoonipussukka

Pitkään suunniteltu on puoliksi tehty ja aina ei lopputulos ole sitä, mitä oli suunniteltu. Näin kävi tällä kertaa.

Ostin kesällä uuden puhelimen ja halusin itse tehdä sille pussukan. Ideoita oli kymmeniä, mutta mikään ei edennyt toteutusasteelle. Tänään aamulla käteen osui sisustuskankaiden mallitilkuista tekemäni... no höh, mikä se nyt on... no, joku ompelus, josta piti tulla joskus jotain muuta, mutta ahaa-elämyksen jälkeen se päätyikin sitten tähän projektiin. Kuten tiedätte, sisustuskankaat ovat kohtuullisen paksuja ja sen tulin toteamaan kääntäessäni työtä oikein päin, huh. Ei siis ihan paras mahdollinen kangasvalinta tähän työhön. Tai ainakin vanun olisi voinut jättää välistä pois... ai niin, mutta eihän tuosta alunperin pitänytkään tulla puhelimen pussukkaa...

Takapuoli. Harmillisesti kuva vääristää värejä, kankaat ovat todella kauniin värisiä, eivät ollenkaan noin hailakoita.

Sisäpuoli. Ajattelin ensin laittaa sulkimeksi nepparin, mutta tulin ajatelleeksi, että kosketusnäyttö ei ehkä hirveästi tykkää painamisesta, joten päädyin tarranauhaan. Ja tietysti en löytänyt valkoista, vaikka sitä ihan varmasti jossain on ja siksi piti laittaa tuollaista tyhmää beigeä. Ja värit ovat tässäkin ihan jotain muuta kuin mitä oikeasti ovat. Ripustuslenkin muistin liian myöhään, joten sitä ei ole.

Onkos tässä työssä nyt sitten mitään hyvää? Juu, se on kokonsa puolesta kuin mittatilaustyönä kyseiselle telefoonille tehty, se on kauniin värinen livenä ja se täyttää tarpeen siihen asti, kun saan aikaiseksi tehdä toisen niistä kymmenistä ideoista. Sillä eikös puhelimellakin voi olla vaihtopussukka?

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Luokkakuva

(copyright Hiekkaharjun käsityökeskus/Tiina Valaranta)

(No joo, kyllästyneenä facebookin upotustoiminnon hitauteen päätin liittää kuvan perinteisesti.) Eli tässä käsityökoulun luokkakuvamme yhtä oppilasta paitsi.

Innostuin tähän käsityökoulu-ajatukseen viime keväänä, kun etsin tietoja käsityötarvikekirpputorista, joka järjestettiin tuolla Hiekkaharjun käsityökeskuksessa. En ollut koskaan aiemmin kuullut moisesta "Käsityön taiteen perusopetuksesta", mutta mitä enemmän luin, sitä enemmän innostuin. Voi, miksi en tuota aiemmin löytänyt, harmittelin, mutta parempi myöhään jne. Kesto (neljä vuotta) on pitkä, mutta veikkaan opintojen päättyessä ajattelevani ajan menneen hurauksessa.

Huomasin yhtenä päivänä huvittuneena tuossa oikealla olevassa "Tietoja minusta"-kohdassa lauseen "Toiveissa olisi vielä jonain päivänä päästä opettelemaan ainakin pitsinnypläystä, kirjansidontaa, kangaspuilla kutomista ja...".  Nypläystähän olen jo omatoimisesti ehtinyt kokeilemaan, kirjansidonta ja kangaspuilla kutominen tulevat tutuiksi sitten kässäkoulussa. Ja monta muuta juttua...

perjantai 30. elokuuta 2013

Alkajaisiksi oma kuva

Eilen oli ensimmäinen Taito Uusimaan Vantaan Aiku-Helmen kahdeksannen aikuisryhmän oppitunti. Meitä oli paikalla 13 (jos oikein muistan) innokasta naista opettajan (Tiina Valaranta) lisäksi. Alku meni tutustuessa ja alkuinfossa, mutta päästiinhän me vähän puuhastelemaankin :-)


Rautalangasta ja lisukkeista pääsi jokainen muotoilemaan oman kuvansa, jotka sitten ripustettiin seinälle ns. luokkakuvaksi :-) Ensimmäinen reaktio oli tietysti "iik, en osaa", mutta se meni onneksi  nopeasti ohi. Onko tuo sitten näköinen, onkin jo ihan toinen juttu, mutta minua se kuitenkin esittää :-)

Pinnan sommittelu oli varsinaisena oppiaiheena ja saimme tehtäväksi piirtää ornamenttia geometrisista kuvioista ja sitä sitten seuraavalla kerralla jatketaan.

Tästä se lähtee, neljän vuoden käsityön taiteen perusteiden opiskelu :-)

perjantai 23. elokuuta 2013

Kohta tulee kiire

Just niin, vai mitä sanotte meikäläisen alkavasta syksyohjelmasta, alk. 29.8:

  • joka toinen maanantai-ilta nukkekoti-kurssi,
  • keskiviikkona aamupäivällä tilkkutöitä
  • torstaina aamupäivällä tilkkutöitä,
  • torstaina illalla käsityön taiteen perusopintoja,
  • perjantaina aamupäivällä hyväntekeväisyys-käsitöitä.
Sanotaanko näin, että syys- ja lokakuu ovat omalla kohdallani erittäin käsityöpainotteisia :-) Mutta oma valinta, en valita! Tuosta ohjelmasta on myöskin se hyöty, että tuleepahan tännekin jotain näytettävää :-)

Mukavaa alkavaa syksyä kaikille käsityön ystäville!

******
Edit. 30.8. Jouduin pudottamaan ohjelmasta toisen tilkkutyökurssin, sillä jotenkin alkoi mietityttämään, miten selviän tuosta kaikesta :-)

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Koruja ja pikatuliainen

 
Tulipa tehtyä oikein pikapatalappu kylään viemisiksi. Sopivasti oli häälahjatyöstä jääneitä suikaleita ompelupöydällä, joten ei tuhraantunut niidenkään leikkaamiseen aikaa :-)

Tämä on taas yksi niistä koruista, jotka näyttävät livenä huomattavasti paremmilta kuin kuvassa. Akaattia, amatsoniittia ja lasikristalleja.

Tämä rannekoru on osittain kierrätystä, sillä kukkahelmet ovat puretusta korusta. Olivat juuri sopivia noiden sinisten möllyköiden seuraksi :-)

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Lisää koruilua ja voi pettymyksen pettymys...

Tänään aamukahvin jälkeen iski taas into tehdä koruja:

Näillä aloitin ajatuksena tehdä rannekoru (kuinkas muutenkaan), mutta yhtäkkiä into hävisi taivaan tuuliin, kun en enää tykännytkään noista helmihatuista noiden akaattien kanssa. No höh.

Päädyinpä sitten taas pujottelemaan helmiä vaijeriin. Nuo kyaniitit on niiiiiiiiin ihanan värisiä! :-)

Mutta mikä onkaan sitten se otsikossa mainittu pettymys? Se ei liity mitenkään helmiin, vaan Vantaan Aikuisopiston syksyn kurssitarjontaan:


(kuvankaappaus Ilmonetista)

siis EI pitsinnypläystä???!!! Arrrrgggghhhh, kuinka mä kestän tämän?

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Vaihtelu virkistää


Tänään aamu(päivä)kahvin jälkeen nappasin helmilaatikot esille ja tekaisin kaksi helppoa rannekorua. Ihanan vapauttava tunne pujottaa helmiä vaijeriin, kun olin viimeiset pari kuukautta "tuskaillut" sen häälahjan kanssa. Sillä enhän tietenkään voinut tehdä mitään muutakaan käsityötä, vaikka pää pullisteli kaikista ideoista :-)

Vaaleanpunainen värjättyä akaattia ja vihertävä amatsoniittia.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Salaisuus paljastuu

No niin, nyt voin esitellä edellisen postauksen työstä loputkin :-) Kerrottakoon alustukseksi vähän taustaa. Kun kuulin hyvän ystäväni kesähäistä, alkoi heti päässäni laukata erilaisia ajatuksia häälahjasta, tietysti. Kun sitten hääparilla ei ollut esittää lahjatoiveita, päätti käsityöihminen antaa lahjaksi käsityötä, sehän on ihan selvää. Aikani netissä ideoita etsittyäni törmäsin mieleiseeni. Mutta siirryinkö heti toteutusvaiheeseen, kun aikaa oli reilusti, parisen kuukautta? No en tietenkään, sillä mitä sitä liian aikaisin aloittamaan. Niin siinä sitten kävi, että tavoilleni uskollisena ryhdyin puuhaan viikkoa ennen h-hetkeä :o) Ja alkuosan tein vielä kahteen kertaan, kun en ensimmäisen väreihin ollut tyytyväinen. Melkoisen ahkeraa ompelua oli ohjelmassa monen päivän ajan, mutta valmista tuli ja se on pääasia.


 Ta-daa! Tässä se nyt on koko komeudessaan, Haalari-Sam ja Aurinkohattu-Sue ;-D (siis oikeasti Overall-Sam ja Sunbonnet-Sue).  Ja minä, joka äärettömän harvoin saan mitään valmista aikaiseksi, olen tuosta työstä niin uskomattoman onnellinen.

Mulla oli käytössä ainoastaan Samin ja Suen sekä sydämen kaavat ja niiden lisäksi yksi ainoa kuva, joka sekään ei ollut parasta mahdollista laatua. Siispä jouduin taustan hirsimökkikaitaleiden leveyksiä ja pituuksia arvioimaan tuon sydämen koon perusteella, mutta onnistuin siinä omasta mielestäni varsin hyvin.


Työn tausta näyttää tältä ja tuossa näkyy nyt se "sydänkiemura" kokonaisuudessaan. Sen malli oli myös kaavoissa, enhän muuten olisi sitä keksinyt. Ja tietysti tuo lappunen on vinossa!!! Ompeluvaiheessa ja sen jälkeenkin se näytti olevan aivan suorassa, mutta valokuva paljasti todellisuuden. No, täydellistä ei voi olla, ei.


Tässä lähempi kuva tuosta miksi-sitä-nyt-sanotaankaan-en-muista-lappusesta. Tulostin sen kuvansiirtopaperille ja silitin kankaalle, simppeliä. Parempi olisi kyllä ollut, jos olisi ollut käytössä tulostettavaa kangasta, mutta meni se noinkin.


Lähikuva. Tuossa applikointivaiheessa olin onneni kukkuloilla, se vaan oli niin mukavaa :-) Lisää sitä!


Ripustuksessa päädyin sitten tälläiseen versioon. Noita sydämiä ompelin paikalleen hääpäivän aamuna, luonnollisesti, sillä tavoilleni uskollisena kävin ne ostamassa vasta edellisenä päivänä :-) Tuossa on kaksi sydäntä vastakkain sekä tukevuuden vuoksi, että myös värityksen, sillä toinen puoli on reunukseen sopiva vaalea (näkyy taustakuvassa). 

Hääpäivä oli lämmin, morsian oli huippukaunis ja sulhanen komea. Kirkossa oli niin kuuma, että hikikarpalot valuivat selkää pitkin ja jalkoja särki uusissa kengissä(!). Jälleen kerran "viisas" osti uudet korkokengät edellisenä päivänä ja nyt on varpaat laastaroitu rakkojen vuoksi, mutta onneksi ne paranevat aikanaan. Pääasia on, että ystäväni Minna ja Marko saivat onnellisesti toisensa :-)

torstai 11. heinäkuuta 2013

Ei ihan mutta melkein

Onpas taas aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Käsitöiden teko on ollut alkukesästä aika vähissä, mutta aivotyötä on tullut tehtyä sitäkin enemmän. Ja niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Viime päivät ovatkin sitten olleet melko kiireisiä, mutta syyn paljastan vasta muutaman päivän kuluttua. Pientä maistiaista kuitenkin seuraavassa:


Blogiani seuranneet tietävät, että kammoksun ja pelkään tikkaamista, mutta viime päivinä sitä on tullut harjoiteltua enemmän kuin tarpeeksi. Kokeilin tuohon sydänkiemuraan tuollaista paperin päältä ompelua ja se oli kyllä mulle oikein sopiva apukeino, mutta niin kuin kuvasta näkyy, välillä on vähän lipsunut viivalta. Nyt kuitenkin ajan perfektionisti-peikon matkoihinsa ja annan lipsumisten olla. Jäljellä on vielä tiukka viime hetken rutistus ennen helpotuksen huokausta.

Palaan pian! :-)

perjantai 10. toukokuuta 2013

Neulotut peitot

Osallistuin keväällä aikuisopiston hyväntekeväisyyskurssille (kerroin siitä täällä), mutta unohdin ottaa kameran mukaan viimeiselle kerralle, että olisin saanut ikuistettua tekeleemme. Onneksi opettajallamme oli parempi muisti ja hän lähetti meille osallistujille muistinvirkistys-kuvia. Ihan omalla luvalla laitan tähän yhden, jossa näkyy osa valmistuneista peitoista, jotka jossain vaiheessa pääsevät johonkin päin maailmaa lämmittämään palelevia.

 

Vantaan aikuisopiston hyväntekeväisyyskurssit jatkuvat taas syksyllä ja ohjelmaan on lisätty myös ommeltavat työt neulottavien lisäksi. Innolla aion olla taas mukana ja kun olen ennakkoilmoittautunut jo kahdelle tilkkutyökurssille alkaa ollakin syksyksi melkoisesti ohjelmaa tiedossa. Toivottavasti se pitsinnypläys vielä mahtuu johonkin väliin :-)

Tänään ja huomenna onkin sitten omalla kohdallani kevään viimeinen kurssi: menen tekemään hopeasavesta uuden sormuksen viime talvena kadottamani tilalle (kuvassa alla).


torstai 9. toukokuuta 2013

Hyvä/paha netti

Nyt täytyy purkaa ajatuksia, että saa ne pois päästä pyörimästä :-) Sen sijaan, että olisin tehnyt käsitöitä, olen viime päivät (aika monta päivää) surffannut netissä katselemassa toisten tekemiä ihania käsitöitä. Siinä on vierähtänyt tunti jos toinenkin ja pää täyttyy uusista ideoista tyyliin "ton haluan tehdä ja tuon ja tuonkin ihan varmasti joskus teen...", mutta mitään ei saa edes aloitettua, kun jatkuvasti tulee uusia ja uusia ihania juttuja vastaan. Siis voiko tästä nyt vetää sen johtopäätöksen, että netti on paha asia, ainakin käsitöiden harrastajalle? No ei tietenkään, mistäs niitä ideoita muuten tulisi, sanoo nettiaddikti :-D 

Mikä avuksi? Pitäisikö tehdä itselle aikataulu, jossa on vain rajoitettu aika varattu nettikäyttöön? Onkohan kenelläkään muulla tälläisiä ongelmia? (Ja nyt tunnen itseni ihan Sinkkuelämää-sarjan Carrieksi, tosin kirjoituksen aihe on hieman eri...) 

Mukavaa helatorstaita ja Eurooppa-päivää (mikä se on?) ja loppuviikkoa kaikille käsityön ystäville!

maanantai 6. toukokuuta 2013

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Messuilta hankittua

Kävin eilen Helsingin Messukeskuksessa järjestetyillä multi-messuilla (Lapsimessut, ModelExpo, Kädentaito ym.) ensin päivystämässä Nukkekotiyhdistyksen pöydässä ja sen jälkeen shoppailemassa. Ts. yhdistin "työn" ja huvin. Budjetti ylittyi jälleen kerran, mutta viis siitä :-)


Hämeen tekstiilituonti ky:n valikoimista olisin ostanut kaikki kankaat, jos olisin miljonääri. Mutta kun en ole, mukaan lähti vain nuo neljä ylimmäistä palaa. Alareunassa olevaa kukka-perhoskangasta on kaksi palaa ja ne löysin Kierrätyskeskuksen osastolta, jossa oli paljon kaikkea kivaa askartelumateriaalia. Ylemmistä neljästä kankaasta maksoin 27 euroa ja kierrätyskankaista (jotka olivat ihan "käyttämättömiä") 80 senttiä :-) Että silleen.


Kierrätyskeskuksen osastolta lähti mukaan myös pala tapettia ja kangasnäytteitä, joita oli melkoisen paljon tarjolla. Arvatkaa, selasinko kaikki?


Sitten vielä tarroja, leimasimia ja korumateriaalia. Kivaa oli :-)

torstai 25. huhtikuuta 2013

Kuusijalkaisia hämähäkkejä (oho, tässäkin virhe)

Ehei, en ole ollut laiskana muuten kuin blogin päivityksen kanssa. Seuraavassa todiste:


Ei kai taas nypläystä! Kyllä vaan, harjoittelu jatkuu :-) Tekaisin(!) tuossa kolme kirjanmerkin tapaista ja yritin samalla harjoitella vähän tasaisempaa "langankireyttä". Kolmannessa, eli alimmaisessa, oli jo edistystä havaittavissa, kahdessa ensimmäisessä ei kehumista. (Itse asiassa aika kamalan näköisiä räpellyksiä kaikki.) Ja todellakin, kuusijalkaisia, eikun kuuden parin hämähäkkejä tuli myös harjoiteltua :-) Ja eihän nämä olisi minun tekemiäni, jos ei jokaisesta löytyisi jokin virhe, ääääääh. Ei auta muu, kuin jatkaa harjoitusta.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Harjoituskappaleita

Laitanpa tähän kuvat ensimmäisistä nypläysharjoituksistani, vaikka eivät erityisen hienoja olekaan :-)


Ihan ekaksi sanon, että älkää katsoko langanpäitä, jotka eivät ole minkään sääntöjen mukaan solmittu, kun tarkoitus oli vaan harjoitella lyöntejä (kamalaa selittelyä). Ylempänä ensimmäinen harjoitus, alempana ihan itse keksimäni harjoituskappale. Paljon on opittavaa, kun lyöntien lisäksi pitäisi oppia tekemään tasaista jälkeä. Reunoista huomaa, että olen välillä kiristänyt lankaa liikaa, mutta kai sekin ajan kanssa kehittyy (perfektionistin pitäisi mielestään onnistua ensimmäisellä kerralla).


Kuuden parin utti tuli myös selätettyä, alempana virallinen harjoitusversio. Sininen pitsi näyttää luonnossa paljon paremmalta kuin kuvassa ja - yllätys, yllätys - eikös vaan jokunen virhe ole sinnekin tullut :-D Tuo sininen lanka oli hieman liian jäykkää nypläykseen, oli ainakin näin aloittelijalle vähän vaikeampi tapaus, mutta kaikkea on kokeiltava :-)

Nyt on taas ihan mahdoton luomisen tuska, kun tekisi mieli tehdä tilkkutöitä ja tekisi mieli jatkaa nypläyksen harjoittelua ja... Onneksi ei lopu tekemiset kesken.


perjantai 5. huhtikuuta 2013

Uudet (vanhat) tyynyt


Niinpä niin, helppohan se edellinen kysymys oli, nypläystä siinä harjoittelin. Ja harjoittelu jatkuu, nyt vuorossa ihan oma harjoitus :-) Ihmeen nopeasti nuo ensimmäiset kolme "lyöntiä" oppi, vaikka en purkamiseltakaan välttynyt. Olen kuitenkin aina oppinut parhaiten VV-menetelmää käyttämällä (= Virheistä Viisastuu) ja se oli nytkin "käytössä" ;-D Kannustimena toimi myös itselleni hyvin tärkeä motto "Mitä en osaa, sen voin opetella".

Kuten tuossa sivun oikeassa laidassa olevassa kuvauksessani kerron, nypläyksen opettelu on ollut haaveenani jo vuosia. Törmäsin jokunen aika sitten Tori.fi-kauppapaikalla ilmoitukseen, jossa myytiin nypläystyynyä ja nypylöitä mielestäni varsin edulliseen hintaan. Juttelin asiasta tilkkutyö-sijaisemme (joka on varsinaisesti nypläyksen opettaja) kanssa ja hän oli myös sitä mieltä, että "halvalla menee", eikun lähtee. Aikani jahkailtua suuntasin uudestaan etsimään kyseistä ilmoitusta todetakseni, että aiemmin ilmoitettuihin tavaroihin oli lisätty vielä toinenkin tyyny. Ja koska ihan oikeasti halusin tätäkin käsityötekniikkaa opetella otin myyjään yhteyttä ja kaupat tehtiin. Sain vielä kaupanpäällisiksi kotiinkuljetuksen, joten en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Tarvikkeiden tausta on sellainen, että myyjän, nyt jo yli 80-vuotias, nypläystä harrastanut äiti oli päättänyt luopua niistä. Myyjä tiesi, että ainakin sininen tyyny on hänen isänsä tekemä, ehkä jopa molemmat. Nypylöitä pakettiin kuului 84 kappaletta, lisäksi mukaan tuli kaksi isoa "pistelyalustaa" ja vielä pussillinen lankoja. Kaikissa nypylöissä oli runsaasti lankaa ja niinpä pääsin heti harjoittelemaan :-) Aion kyllä syksyllä suunnata aikuisopiston nypläyskurssille oppimaan "ihan oikeasti", mutta en tietenkään malttanut sinne asti odottaa kokeilematta, kun vielä löysin hyvät ohjeet osoitteesta http://www.raumalace.fi/

Ihan mielettömän kivaa puuhaa!!!