maanantai 11. marraskuuta 2013

Matontekele

Joopa joo, luomisen tuska saa aikaan kaikenlaista. Viime torstaina iski sitten matontekoinnostus. Se sai alkunsa äidin ikivanhoista verhoista (tuo vaaleanpuna-valkoinen osio), jotka päätin leikata kuteeksi ja sitten jo etsinkin lisää suikaloitavaa. Löytyi lisää haalistuneita verhoja (mä en osaa heittää pois mitään), kummallisen värisiä värjäyskokeilutilkkuja, pitkään kaapissa pyörineitä tästä-en-enää-tykkää-kankaita ym. Seuraavaksi punomaan lettiä ja välillä ompelukone surrasi. Värityksestä saa olla ihan mitä mieltä tahansa, sillä tämä on se ensimmäinen kokeilukappale. Mielessä siintää jo seuraava vähän paremmin suunnitelluilla, hillitymmillä väreillä. Ja enemmän soikio. Ja tasaisemmalla toteutuksella, sillä kupruilemista on havaittavissa. Yllättävän hyvin se kuitenkin asettui kunnon höyrysilityksellä. Juu, tätä mattoa voi silittää, onhan se 100 % puuvillaa :-)

Ei taas uskoisi, että tämä kuuluu niihin tuota-en-ainakaan-ikinä-kokeile-käsityötekniikoihin. Ihan älyttömän hauskaa puuhaa. Ja matolle löytyy sopiva paikka parvekkeen oven edestä, kunhan jatkan vielä muutaman kierroksen.

Kannattaa kokeilla! :-)

7 kommenttia:

  1. Kivan näköinen matto tuosta tuli. Minusta tuo on aika rauhallisen värinen räsymatoksi.

    VastaaPoista
  2. Ihan kiva matto. Ompelitko koneella letit kiinni, vai käsin?

    VastaaPoista
  3. Onpa hieno - tekniikka löytyy listaltani "ois kiva kokeilla joskus"! Tämä tuotoksesi nostaa sitä taas muutaman pykälän ylöspäin :)

    VastaaPoista
  4. Vapauttava tuo sanontasi kankaasta tästä-en-enään-tykkää, taidanpa sanella samoja sanoja joidenkin omien kankaitten vieressä heti huomenna.
    Mattosi on kaunis.

    VastaaPoista
  5. Värityksestä olen just sitä mieltä, että ottasin omalle lattialle koska tahansa. Pehmeät ja kauniit sävythän tuosta löytyy!

    VastaaPoista
  6. Oi miten kiva matto, minä en ehkä jaksaisi ommella noin paljon :)

    VastaaPoista