Vanhasta uutta

Vapaaehtoistyössäni käsieni kautta virtaa lukuisia tekstiilejä ja vaatteita ja joka kerran mietin, että mitähän kaikkea niistä saisikaan aikaan, kun olisi ideoita ja taitoa. Niinpä tässä kohtaa täytyy kiittää fb:n jännittäviä algoritmeja, jotka olivat yhdistäneet mielenkiintoni kohteita ja heittivät "seinälleni" ilmoituksen koulutuspäivästä johon en voinut jättää hakematta. En, vaikka hakuaikakin oli jo mennyt umpeen muutama päivä takaperin. Päivän aiheena nimittäin oli kiertotalous tekstiili- ja muotialalla, tarkemmin upcycling. Onni ja autuus, paikkoja oli vielä vapaana ja pääsin mukaan. Päivän luento-osio oli äärettömän mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja innostava. Ideoita on tuon jälkeen suorastaan pulpunnut päähän. Pahus soikoon, pari sitkeää kevätflunssaa on rajoittanut voimia kaikkeen tekemiseen, myös käsitöihin, mutta kyllä se tästä pikku hiljaa muuttuu paremmaksi. 

Koulutuspäivä ei sisältänyt pelkkää luennointia (vaikka sitä olisi voinut kyllä kuunnella useampanakin päivänä), vaan lounastauon jälkeen pääsimme tekemään vanhasta uutta, ompelimme vanhoista farkuista vetoketjupussukat. Tutustuin sen myötä myös jännittävään (ja vähän pelottavaankin) silitysasemaan, joka jätti kyllä kotisilitysraudan jäljen kauas taakse. Sitten rakastuin ompelukoneeseen, joka huristeli farkun saumojen yli ihan kuin paininjalan alla olisi ollut ohuinta sifonkia :-D Haluan sellaisen!!! Nykyinen Husqvarna ompelee kyllä mallikkaasti tilkkutyöt ja muut ohuemmat kankaat, mutta paksujen kanssa täytyy aina vähän suostutella. 

Pussukan vuori on sekin kierrätettyä kangasta, edellisessä elämässään näytti olleen verhokappa :-)

Virheistä oppii eli harjoittelu jatkuu

 Innostuneena uudesta taidosta piti tietysti tekaista vielä yksi kirjanen...

Tässä kuvassa kaikki ok.

Tässäkään ei vielä valittamista. No joo, oli tarkoitus laittaa "kirjanmerkkinauha", mutta muistin sen vasta siinä vaiheessa, kun oli jo myöhäistä. Laitoinpa sitten tuollaiset nauhat. 

Äkkiä katsottuna tässäkin ihan kelvollinen. Käytin tuohon edelleenkin sekalaisia "paperinkeräyspapereita" ja lisäksi vähän uudempia kuviopapereita sekä tapettia. Sivujen reunat ovat ihan tarkoituksella röpelöiset, en halunnut niistä "teollisen" suoria. 

Sitten se virhe: kaikessa tekemisessä (varsinkin uudessa) minua vaivaa malttamattomuus ja kiirehtiminen ja silloin en muista tarkistaa jokaista pikku yksityiskohtaa, niin kuin esimerkiksi sitä, että  asettuuko kirja-aihio liimausvaiheessa keskelle kansia. Ei asetu, sivut ovat pari milliä liian alhaalla, kääk! No, virheistä olen oppinut lukuisia kertoa aiemminkin ja tuossa pysyvä muistutus asiasta :-)

Nyt on kuitenkin aika laittaa kirjamateriaalit syrjään ja paneutua kangasvuoren pienentämiseen.

Sivuja kansien väliin

Kuluvan vuoden ensimmäisellä kurssilla tuli taas opittua uutta, nimittäin kirjansidontaa. Yritin joskus aiemminkin päästä kyseiselle kurssille, mutta koronapahuksen vuoksi se silloin peruuntui. 

Kurssilla opeteltiin länsimaista kirjansidontaa ja kolmen päivän aikana oli tarkoitus saada valmiiksi vähintään yksi kirja. Kirjansidonnassa on paljon eri vaiheita ja sen vuoksi tahti oli melko tiivis, mutta kivaa puuhaa se oli. 

Tämä oli ns. ykköskirjani ja sen sain valmiiksi ennen kolmannen päivän päättymistä. Kotona piti tuotos vielä laittaa puristukseen painon alle, että kannet kestävät suorina. Olen tuohon varsin tyytyväinen. Erityismateriaaleja (tukinauha, harso, kapiteelinauha ja kirjansidontaliima) lukuun ottamatta kaikki tarvittava löytyi kotoa.

Tämän kirjan ehdin saada kurssin aikana puoliväliin. Kansien päällystys ja kansitus jäivät kotona tehtäväksi. Kirjan päällikankaan löysin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. En tuolloin vielä tiennyt, mitä siitä tulisi, mutta se sopi tähän tarkoitukseen kuin nenä päähän. 

Täytyy vielä kertoa, että olen nuoruudesta asti ollut varsinainen paperihamsteri; en koskaan heitä esim. osittain käytettyjä vihkoja tai lehtiöitä pois. Yhtään liioittelematta molempien valmistuneiden kirjojen sisäsivut ovat useita vuosikymmeniä odottaneet jatkokäyttöä 😏

Laitan tähän vielä muutaman kuvan ykköskirjan tekovaiheista:

Sidontavaihe

Sivut, tuki- ja kapiteelinauhat sekä harso liimattu.

Kansien päällystysvaihe.

Kurssipäivien aikana virisi idea kahteen uuteen opeteltavaan asiaan, joten ei lopu tekeminen kesken 😀

Vaihteeksi virkkausta

Hyvä ystävä pyysi minua virkkaamaan lippiksen. Olin ensin vähän skeptinen, sillä en sellaista aiemmin ollut tehnyt, mutta sain vinkiksi aiemmin käytössä olleen virkatun lippalakin. Sen ja netin erinäisten ohjeiden kautta onnistuin saamaan aikaan "tuotteen", joka kyllä muistuttaa lippistä erehdyttävästi, vaikka itse sanonkin ;-) 

Taas yksi valmistui

 

Laukkuja ei koskaan voi olla liikaa, on ainakin minun periaate :-) Tämän tekeleen aloitin viime syksynä, mutta oli jäänyt siihen vaiheeseen, että olkahihna puuttui. Tänään löytyi jostain sopiva energianpuuska ja sain hihnan ommeltua ja laitettua sen vielä paikoilleenkin. Päällisen tein parista sisustuskankaan näytepalasta ja muistaakseni vanhasta mokkanahkaisesta hameesta. Luonnollisesti unohdin kuvata sisäpuolen, mutta se on vaaleaa puuvillakangasta ja siellä on vetoketjullinen tasku ja pari lenkkiä. 

Ps. Se edellinen laukku ei sitten ollutkaan ihan niin täydellinen kuin luulin, sillä totesin ensimmäisellä käyttökerralla olkahihnan jääneen liian lyhyeksi. Ja niin kuin olin mittaavinani pituuden aiemmin tekemästäni laukusta. Aina ei onnistu, mutta onneksi asian voi korjata... sitten joskus...

Omakin toive toteutui

 

Sain vihdoin itsellekin tehtyä kesälaukkusen. Olen tällä samalla mallilla tehnyt toisenkin laukun ja se on lähes päivittäisessä käytössä osoittautunut erittäin hyväksi, joten miksipä helppoa mallia vaihtamaan. Tässä laukussa kaikki muu paitsi tukikangas ja ompelulangat on kierrätettyä: päällikangas Finlaysonin verhokapasta, vuorikangas jostakin jämäpala ja vetoketju vanhasta takista. 

Nyt muistin ottaa kuvan sisäpuoleltakin. Kaksi taskua lisäsin, tuohon toiseen mahtuu puhelin. Eiköhän tällä pärjää tämän kesän :-)

Toiveen toteutus

Pitkästä aikaa tuli virkistettyä muistia metallikehyslaukun tekemisestä. Eihän se mitään rakettitiedettä ole, mutta vaatii huolellisuutta etenkin kehyksen kiinnittämisvaiheessa. Mutta mitäpä sitä ei tekisi, kun tärkeä ihminen kauniisti pyytää 😊 

Ja kivahan tuota oli tehdä. Kaavakin oli tallessa juuri tuohon kehykseen, niin ei tarvinnut alkaa piirtämään. Perfektionisti-minä tosin löysi muutaman ei-täydellisyyden valmiista laukusta, mutta toivottavasti saaja on tyytyväinen. Laitettakoon vielä muistiin, että ihan ensimmäisen kerran laitoin olkahihnaan "säätösysteemin" eikä varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi, kun ei ollut ollenkaan vaikeaa. Sisäpuolen unohdin luonnollisesti kuvata, mutta vuori on vaaleaa tasaraitaa. Lisäsin myös pikkutaskun ja avainlenkin.

(Ja ihan varmuudeksi mainitsen, että laukku meni lahjaksi, eli raha ei vaihtanut omistajaa. Kyseisen kankaan valmistajan kohdalla oleellinen tieto 😏)

Löytö

     

Aloin eilen penkomaan keskener... korjaan, yhtä keskeneräisten käsitöiden laatikkoa ja sieltä löytyi ihan valmis työ, jonka olemassaoloa en edes muistanut. Jollain tilkkutyökurssilla tuon olen tehnyt ja jos en ihan väärin muista, niin se meni opiston kevätnäyttelyyn saman tien, ainakin takapuolella oli hakaneulalla kiinni nimi ja yhteystiedot. No, joka tapauksessa kiva löytö. Hetki piti miettiä, että mikähän tuo on, mutta sitten muistin, että sehän on nukenpeitto! Tai miniquilt toisella kielellä :-) Olen jo hyvin kauan haaveillut tekeväni paaaaaljon minipeittoja, kun minulta ei tunnu nuo suuret valmistuvan, huoh. (Ps. Ripustin tuon seinälle kuvauksen ajaksi ja siksi näyttää vähän vinkuralta, mutta kyllä se ihan suora on, heh.)