Uusi kevättakki

Kevät on tullut, ainakin kalenteri näyttää niin 😊 Vappusää on kerrankin aurinkoinen, mutta sitä iloa tasoittaa kylmyys. Johan me suomalaiset riehaannuttaisiin ihan liikaa, jos vielä osuisi lämpöaalto tähän karnevaaliin. Onneksi se on harvinaista herkkua (juu, tämä oli sarkasmia). 

Uudesta välikausitakista on ollut pulaa jo monena välikautena, mutta ei ole enää.

Tuli tekaistua bomberjakku, kaavat ja ohjeet Suuri Käsityö -lehden numerosta 4/2017. Eikä tarvinnut käydä kaupassa tarpeita hankkimassa, kaikki löytyivät kaappien kätköistä. Päällikangas on vuonna 1996 edesmenneen äitini joskus ostama, taitaa olla jonkinlaista sisustuskangasta. Se on tullut vastaan erinäisiä kertoja, mutta vasta nyt ilmoitti haluavansa tulla takiksi. Viime syksystä asti asiaa harkitsin ja nyt olen erittäin tyytyväinen päätökseen :-)

Vuorikangas on vähintäänkin yhtä vanha kuin päällinen, todennäköisesti jopa hieman vanhempi. Kuvassa hieman huonosti näkyy, mutta se on kompassikuvioista viskoosia, joka on ollut poistolistalla monen monta kertaa. Onneksi olen noissa poistoissa äärettömän laiska, sillä kangas kävi tuohon tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. Juuri tarkoitukseen sopiva vetoketju löytyi vetoketjulaatikosta ja resoriakin oli riittävästi kangasvarastossa. Ripustuslenkin halusin lisätä käytännöllisyyden vuoksi, vaikka sitä ei lehden ohjeessa ollutkaan. Sen tein vuorikankaasta.

Mallissa ei ollut myöskään taskuja, mutta halusin ne ehdottomasti. Se oli kankaan kuosin lisäksi toinen asia, jota mietiskelin viime talvena. Päädyin sitten tekemään sivusaumataskut, olivat helpoimmat toteuttaa. Olen kyllä kauan aikaa sitten tehnyt bomberjakun ns. kaitaletaskuillakin, mutta nyt en jaksanut ryhtyä siihen puuhaan. Ja että tavarat kestäisivät taskussa päätin vielä laittaa kiinnittimeksi napin ja lenkin. Tuli testattua parikymmentä vuotta laatikossa lojuneita Prymin painonappipihtejäkin 😛 Niillä napit (juu, vanhaa varastoa nekin) sujahtivat paikalleen melkein itsestään. Saatan käyttää niitä toisenkin kerran 😂

Olen todella tyytyväinen sekä takkiin, että itseeni. Nuorempana ompelin itselleni paljonkin vaatteita ja lapselle tuli niitä myös tehtyä hänen ollessaan siinä iässä, että äidin tekemät kelpasivat. Jostain oli viime aikoina kuitenkin hiipinyt mieleen epäilys, että osaankohan enää. Näköjään jotkin taidot pysyvät ja vieläpä jalostuvat vuosien saatossa (kärsivällisyys varsinkin). Sormet syyhyävät jo seuraavan ompeluprojektin pariin. 

Pääsiäisaskartelua

Heh, vielä on pääsiäistä muutama tunti jäljellä, joten ehtii postata pääsiäistekeleitä. 

Sitten kohtalaisen pitkä tarina näistä tuotoksista. Aikoinaan (lue. noin 30 vuotta sitten) askartelin melkoisen paljon. Yksi tärkeimmistä puuhistani oli tehdä ystäville ja sukulaisille syntymäpäivä- ja joulukortit itse. Minulla oli jopa kansio, jossa oli mallikortit numeroituna ja vihko, johon merkitsin minkä kortin olin kenellekin lähettänyt. Eihän saanut päästä tapahtumaan sitä vahinkoa, että joku saisi samanlaisen kortin useampaan kertaan :-D Itse asiassa kyseinen kansio on edelleen tallessa ja eiköhän se vihkokin siellä ole. Ehkä palaan siihen aiheeseen jossain vaiheessa. Mutta siis kaikenlainen askartelu oli kivaa. Kuvan pääsiäisnoidat ovat ehkä kaikista tekemistäni askarteluista ykkössuosikkejani. Ihmeen hyvin ovat säilyneet nämä vuosikymmenet, ehkä osin siitä syystä, että eivät ihan joka pääsiaisenä ole olleet esillä. Nuo tiput ja puput olen tehnyt suunnilleen samoihin aikoihin noitien kanssa. Ohjeet kaikkiin ovat siihen aikaan ilmestyneestä "Askartelu ja käsityö"-lehdestä. 

Tuo tipu-liina on saanut alkunsa aikuisopiston kankaanpainanta-kurssilla, josta siitäkin on aikaa yli 10 vuotta. Se edistyi todella hitaasti, sillä innostuin jatkamaan sitä yleensä näin keväällä, mutta innostus katosi aina pääsiäisen mentyä ohi. Kuitenkin kun tarpeeksi kauan jaksaa väkertää, niin jonain päivänä tulee valmista! Tässä välillä on vaan käynyt niin, että enää ei ole sitä pöytää, jolle tuon alun perin tein, joten vielä se ei  päässyt esille pääsiäisen aikaan, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa. Tiput olen painanut kangasväreillä, jalat olen kirjonut. Kirjontavaiheessa tuli mieleeni yhtäkkiä, että eihän tipulla ole helttaa(!), mutta haitanneeko tuo. Näin kuvan tuollaisesta tipusta joskus ja sain siitä idean pääsiäisliinaan.

Tässä vielä noita-trio lähikuvassa.

Kangasvaraston pienennystä

 

Kävin tuossa jokunen aika sitten läpi tyynyliinojani ja poistin rikkinäiset sekä muuten vaan epämieluisat yksilöt. Sen jälkeen totesin, että tarvitsen uusia! Niinpä kaivauduin kangasvarastooni (lue: kaappiin) ja aloin valikoimaan sopivia kankaita. Olen aiemmin tehnyt pussilakanat noista harmaasta ja pinkista kankaista, mutta silloin jäi jostain syystä tyynyliinat tekemättä. Puute tuli korjattua. 

Tiesin poikani tykkäävän tuosta sini-oranssista kankaasta, joten häntä ajatellen ompelin seuraavan parin. Ja kyllä vain, ne pääsivät uuteen kotiin. Liekö sitten kevään tulolla ollut vaikutusta, mutta kukallisia tyynyliinoja tuli useampia. (Kuvasta puuttuu vielä yksi pari, jonka lahjoitin ystävälle.) 

Aivan kirjaimellisesti sarjatyötä "liukuhihnalta" :-) Yhteen tyynyliinaan meni noin puoli metriä kangasta, joten sain varastosta pois reilut seitsemän metriä, mutta jotenkin sitä ei huomaa yhtään... Mitähän seuraavaksi keksisi?