Löytö

     

Aloin eilen penkomaan keskener... korjaan, yhtä keskeneräisten käsitöiden laatikkoa ja sieltä löytyi ihan valmis työ, jonka olemassaoloa en edes muistanut. Jollain tilkkutyökurssilla tuon olen tehnyt ja jos en ihan väärin muista, niin se meni opiston kevätnäyttelyyn saman tien, ainakin takapuolella oli hakaneulalla kiinni nimi ja yhteystiedot. No, joka tapauksessa kiva löytö. Hetki piti miettiä, että mikähän tuo on, mutta sitten muistin, että sehän on nukenpeitto! Tai miniquilt toisella kielellä :-) Olen jo hyvin kauan haaveillut tekeväni paaaaaljon minipeittoja, kun minulta ei tunnu nuo suuret valmistuvan, huoh. (Ps. Ripustin tuon seinälle kuvauksen ajaksi ja siksi näyttää vähän vinkuralta, mutta kyllä se ihan suora on, heh.)

Toivelahja

"Lapsella" on tällä viikolla syntymäpäivä ja hän sai jo vähän etukäteen lahjansa, jota toivoi ensimmäisen kerran muistaakseni vuosi sitten. Tai kaksi... hmmm... No, parempi myöhään jne.

Marimekko on kuulemma nuorten/nuorten aikuisten suosiossa, niin meilläkin. Yhden ison Marimekko-kankaisen kassin olen pojalle jo tehnyt, mutta pyyntö tuli vielä tuollaiseen Lisko-kuosiseen. Ongelmana oli, että juuri TUOTA kangasta minulla ei ollut enää kuin pieniä paloja ja suikaleita. Ajattelin sitten tehdä kassin niistä paloista ja yhdistellä siihen jotakin yksiväristä, mutta kangasvaraston tarkempi tutkiminen kannatti, sillä löytyi vielä yksi lähes täydellisen kokoinen pala. "Lähes" siksi, että toiveena oli taas sellainen suuri kassi, johon mahtuisi puoli omaisuutta, mutta nyt joutui tyytymään pienempään. Jos en ihan väärin ymmärtänyt, niin saaja oli lahjaansa varsin tyytyväinen :-) 

Ps. Täytyy vielä mainita, että itsekin olin hyvin tyytyväinen; kangasvarasto pieneni taas hitusen, kun yksi vuosia(!) kaapissa odottanut kangaspalanen pääsi hyötykäyttöön. Voi hirvitys, miten aika kuluu... olen ommellut tuosta kankaasta aamutakin vuonna 1997! Siitä voi sitten huvikseen laskeskella, kuinka kauan kangaspala on odotellut...

Menneen talven satoa

Tuli edellisessä postauksessa mainittua villasukat. Tartuin vihdoin härkää sarvista ja laitan nyt kuvat tänne, että voin joskus myöhemmin ihmetellä, mitä on tullut tehtyä.

Sukkavimma alkoi ylemmistä, kun poikani sanoi tarvitsevansa uudet villasukat. Mitäpä äiti ei lapsen eteen tekisi? Langanpäät kyllä päättelin ennen kuin luovutin sukat eteenpäin. Alemmat sukat (kuvassa myös ennen lankojen päättelyä) menivät joululahjaksi pojan tyttöystävälle. (Pahoittelut kuvan laadusta.)

En tiedä, mikä häiriö aivoissa tapahtui tuossa kohdassa, kun ihan kirjoneuletta (joskin erittäin yksinkertaista) päätin omiin sukkiini neuloa. Sininen on lempivärini, huomaako sen? :-D

Sitten piti jo alkaa kaivelemaan lankavarastoja. Ihan ei osu raidat kohdilleen, mutta viis siitä, sillä tykästyin noihin heti. 

Ja koska innostuin niin paljon noista lyhytvartisista, piti tehdä vielä toiset sinisistä(!) jämälangoista. 

Noiden lisäksi on vielä yhdet vaaleanpunaiset, joista (yllätys, yllätys) on langat päättelemättä, joten en viitsinyt niitä kuvata tähän hätään. Mutta kaiken kaikkiaan hämmentävä sukkabuumi...