Virheistä oppii eli harjoittelu jatkuu

 Innostuneena uudesta taidosta piti tietysti tekaista vielä yksi kirjanen...

Tässä kuvassa kaikki ok.

Tässäkään ei vielä valittamista. No joo, oli tarkoitus laittaa "kirjanmerkkinauha", mutta muistin sen vasta siinä vaiheessa, kun oli jo myöhäistä. Laitoinpa sitten tuollaiset nauhat. 

Äkkiä katsottuna tässäkin ihan kelvollinen. Käytin tuohon edelleenkin sekalaisia "paperinkeräyspapereita" ja lisäksi vähän uudempia kuviopapereita sekä tapettia. Sivujen reunat ovat ihan tarkoituksella röpelöiset, en halunnut niistä "teollisen" suoria. 

Sitten se virhe: kaikessa tekemisessä (varsinkin uudessa) minua vaivaa malttamattomuus ja kiirehtiminen ja silloin en muista tarkistaa jokaista pikku yksityiskohtaa, niin kuin esimerkiksi sitä, että  asettuuko kirja-aihio liimausvaiheessa keskelle kansia. Ei asetu, sivut ovat pari milliä liian alhaalla, kääk! No, virheistä olen oppinut lukuisia kertoa aiemminkin ja tuossa pysyvä muistutus asiasta :-)

Nyt on kuitenkin aika laittaa kirjamateriaalit syrjään ja paneutua kangasvuoren pienentämiseen.

Sivuja kansien väliin

Kuluvan vuoden ensimmäisellä kurssilla tuli taas opittua uutta, nimittäin kirjansidontaa. Yritin joskus aiemminkin päästä kyseiselle kurssille, mutta koronapahuksen vuoksi se silloin peruuntui. 

Kurssilla opeteltiin länsimaista kirjansidontaa ja kolmen päivän aikana oli tarkoitus saada valmiiksi vähintään yksi kirja. Kirjansidonnassa on paljon eri vaiheita ja sen vuoksi tahti oli melko tiivis, mutta kivaa puuhaa se oli. 

Tämä oli ns. ykköskirjani ja sen sain valmiiksi ennen kolmannen päivän päättymistä. Kotona piti tuotos vielä laittaa puristukseen painon alle, että kannet kestävät suorina. Olen tuohon varsin tyytyväinen. Erityismateriaaleja (tukinauha, harso, kapiteelinauha ja kirjansidontaliima) lukuun ottamatta kaikki tarvittava löytyi kotoa.

Tämän kirjan ehdin saada kurssin aikana puoliväliin. Kansien päällystys ja kansitus jäivät kotona tehtäväksi. Kirjan päällikankaan löysin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. En tuolloin vielä tiennyt, mitä siitä tulisi, mutta se sopi tähän tarkoitukseen kuin nenä päähän. 

Täytyy vielä kertoa, että olen nuoruudesta asti ollut varsinainen paperihamsteri; en koskaan heitä esim. osittain käytettyjä vihkoja tai lehtiöitä pois. Yhtään liioittelematta molempien valmistuneiden kirjojen sisäsivut ovat useita vuosikymmeniä odottaneet jatkokäyttöä 😏

Laitan tähän vielä muutaman kuvan ykköskirjan tekovaiheista:

Sidontavaihe

Sivut, tuki- ja kapiteelinauhat sekä harso liimattu.

Kansien päällystysvaihe.

Kurssipäivien aikana virisi idea kahteen uuteen opeteltavaan asiaan, joten ei lopu tekeminen kesken 😀

Vaihteeksi virkkausta

Hyvä ystävä pyysi minua virkkaamaan lippiksen. Olin ensin vähän skeptinen, sillä en sellaista aiemmin ollut tehnyt, mutta sain vinkiksi aiemmin käytössä olleen virkatun lippalakin. Sen ja netin erinäisten ohjeiden kautta onnistuin saamaan aikaan "tuotteen", joka kyllä muistuttaa lippistä erehdyttävästi, vaikka itse sanonkin ;-) 

Taas yksi valmistui

 

Laukkuja ei koskaan voi olla liikaa, on ainakin minun periaate :-) Tämän tekeleen aloitin viime syksynä, mutta oli jäänyt siihen vaiheeseen, että olkahihna puuttui. Tänään löytyi jostain sopiva energianpuuska ja sain hihnan ommeltua ja laitettua sen vielä paikoilleenkin. Päällisen tein parista sisustuskankaan näytepalasta ja muistaakseni vanhasta mokkanahkaisesta hameesta. Luonnollisesti unohdin kuvata sisäpuolen, mutta se on vaaleaa puuvillakangasta ja siellä on vetoketjullinen tasku ja pari lenkkiä. 

Ps. Se edellinen laukku ei sitten ollutkaan ihan niin täydellinen kuin luulin, sillä totesin ensimmäisellä käyttökerralla olkahihnan jääneen liian lyhyeksi. Ja niin kuin olin mittaavinani pituuden aiemmin tekemästäni laukusta. Aina ei onnistu, mutta onneksi asian voi korjata... sitten joskus...

Omakin toive toteutui

 

Sain vihdoin itsellekin tehtyä kesälaukkusen. Olen tällä samalla mallilla tehnyt toisenkin laukun ja se on lähes päivittäisessä käytössä osoittautunut erittäin hyväksi, joten miksipä helppoa mallia vaihtamaan. Tässä laukussa kaikki muu paitsi tukikangas ja ompelulangat on kierrätettyä: päällikangas Finlaysonin verhokapasta, vuorikangas jostakin jämäpala ja vetoketju vanhasta takista. 

Nyt muistin ottaa kuvan sisäpuoleltakin. Kaksi taskua lisäsin, tuohon toiseen mahtuu puhelin. Eiköhän tällä pärjää tämän kesän :-)

Toiveen toteutus

Pitkästä aikaa tuli virkistettyä muistia metallikehyslaukun tekemisestä. Eihän se mitään rakettitiedettä ole, mutta vaatii huolellisuutta etenkin kehyksen kiinnittämisvaiheessa. Mutta mitäpä sitä ei tekisi, kun tärkeä ihminen kauniisti pyytää 😊 

Ja kivahan tuota oli tehdä. Kaavakin oli tallessa juuri tuohon kehykseen, niin ei tarvinnut alkaa piirtämään. Perfektionisti-minä tosin löysi muutaman ei-täydellisyyden valmiista laukusta, mutta toivottavasti saaja on tyytyväinen. Laitettakoon vielä muistiin, että ihan ensimmäisen kerran laitoin olkahihnaan "säätösysteemin" eikä varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi, kun ei ollut ollenkaan vaikeaa. Sisäpuolen unohdin luonnollisesti kuvata, mutta vuori on vaaleaa tasaraitaa. Lisäsin myös pikkutaskun ja avainlenkin.

(Ja ihan varmuudeksi mainitsen, että laukku meni lahjaksi, eli raha ei vaihtanut omistajaa. Kyseisen kankaan valmistajan kohdalla oleellinen tieto 😏)

Löytö

     

Aloin eilen penkomaan keskener... korjaan, yhtä keskeneräisten käsitöiden laatikkoa ja sieltä löytyi ihan valmis työ, jonka olemassaoloa en edes muistanut. Jollain tilkkutyökurssilla tuon olen tehnyt ja jos en ihan väärin muista, niin se meni opiston kevätnäyttelyyn saman tien, ainakin takapuolella oli hakaneulalla kiinni nimi ja yhteystiedot. No, joka tapauksessa kiva löytö. Hetki piti miettiä, että mikähän tuo on, mutta sitten muistin, että sehän on nukenpeitto! Tai miniquilt toisella kielellä :-) Olen jo hyvin kauan haaveillut tekeväni paaaaaljon minipeittoja, kun minulta ei tunnu nuo suuret valmistuvan, huoh. (Ps. Ripustin tuon seinälle kuvauksen ajaksi ja siksi näyttää vähän vinkuralta, mutta kyllä se ihan suora on, heh.)

Toivelahja

"Lapsella" on tällä viikolla syntymäpäivä ja hän sai jo vähän etukäteen lahjansa, jota toivoi ensimmäisen kerran muistaakseni vuosi sitten. Tai kaksi... hmmm... No, parempi myöhään jne.

Marimekko on kuulemma nuorten/nuorten aikuisten suosiossa, niin meilläkin. Yhden ison Marimekko-kankaisen kassin olen pojalle jo tehnyt, mutta pyyntö tuli vielä tuollaiseen Lisko-kuosiseen. Ongelmana oli, että juuri TUOTA kangasta minulla ei ollut enää kuin pieniä paloja ja suikaleita. Ajattelin sitten tehdä kassin niistä paloista ja yhdistellä siihen jotakin yksiväristä, mutta kangasvaraston tarkempi tutkiminen kannatti, sillä löytyi vielä yksi lähes täydellisen kokoinen pala. "Lähes" siksi, että toiveena oli taas sellainen suuri kassi, johon mahtuisi puoli omaisuutta, mutta nyt joutui tyytymään pienempään. Jos en ihan väärin ymmärtänyt, niin saaja oli lahjaansa varsin tyytyväinen :-) 

Ps. Täytyy vielä mainita, että itsekin olin hyvin tyytyväinen; kangasvarasto pieneni taas hitusen, kun yksi vuosia(!) kaapissa odottanut kangaspalanen pääsi hyötykäyttöön. Voi hirvitys, miten aika kuluu... olen ommellut tuosta kankaasta aamutakin vuonna 1997! Siitä voi sitten huvikseen laskeskella, kuinka kauan kangaspala on odotellut...