Innostuneena uudesta taidosta piti tietysti tekaista vielä yksi kirjanen...
Tässä kuvassa kaikki ok.
Kuvia ja tarinointia käsitöistäni säännöllisen epäsäännöllisesti.
Innostuneena uudesta taidosta piti tietysti tekaista vielä yksi kirjanen...
Tässä kuvassa kaikki ok.
Täytyy vielä kertoa, että olen nuoruudesta asti ollut varsinainen paperihamsteri; en koskaan heitä esim. osittain käytettyjä vihkoja tai lehtiöitä pois. Yhtään liioittelematta molempien valmistuneiden kirjojen sisäsivut ovat useita vuosikymmeniä odottaneet jatkokäyttöä 😏
Laitan tähän vielä muutaman kuvan ykköskirjan tekovaiheista:
![]() |
Sidontavaihe |
![]() |
Sivut, tuki- ja kapiteelinauhat sekä harso liimattu. |
![]() |
Kansien päällystysvaihe. |
Kurssipäivien aikana virisi idea kahteen uuteen opeteltavaan asiaan, joten ei lopu tekeminen kesken 😀
Laukkuja ei koskaan voi olla liikaa, on ainakin minun periaate :-) Tämän tekeleen aloitin viime syksynä, mutta oli jäänyt siihen vaiheeseen, että olkahihna puuttui. Tänään löytyi jostain sopiva energianpuuska ja sain hihnan ommeltua ja laitettua sen vielä paikoilleenkin. Päällisen tein parista sisustuskankaan näytepalasta ja muistaakseni vanhasta mokkanahkaisesta hameesta. Luonnollisesti unohdin kuvata sisäpuolen, mutta se on vaaleaa puuvillakangasta ja siellä on vetoketjullinen tasku ja pari lenkkiä.
Ps. Se edellinen laukku ei sitten ollutkaan ihan niin täydellinen kuin luulin, sillä totesin ensimmäisellä käyttökerralla olkahihnan jääneen liian lyhyeksi. Ja niin kuin olin mittaavinani pituuden aiemmin tekemästäni laukusta. Aina ei onnistu, mutta onneksi asian voi korjata... sitten joskus...
Aloin eilen penkomaan keskener... korjaan, yhtä keskeneräisten käsitöiden laatikkoa ja sieltä löytyi ihan valmis työ, jonka olemassaoloa en edes muistanut. Jollain tilkkutyökurssilla tuon olen tehnyt ja jos en ihan väärin muista, niin se meni opiston kevätnäyttelyyn saman tien, ainakin takapuolella oli hakaneulalla kiinni nimi ja yhteystiedot. No, joka tapauksessa kiva löytö. Hetki piti miettiä, että mikähän tuo on, mutta sitten muistin, että sehän on nukenpeitto! Tai miniquilt toisella kielellä :-) Olen jo hyvin kauan haaveillut tekeväni paaaaaljon minipeittoja, kun minulta ei tunnu nuo suuret valmistuvan, huoh. (Ps. Ripustin tuon seinälle kuvauksen ajaksi ja siksi näyttää vähän vinkuralta, mutta kyllä se ihan suora on, heh.)
"Lapsella" on tällä viikolla syntymäpäivä ja hän sai jo vähän etukäteen lahjansa, jota toivoi ensimmäisen kerran muistaakseni vuosi sitten. Tai kaksi... hmmm... No, parempi myöhään jne.
Marimekko on kuulemma nuorten/nuorten aikuisten suosiossa, niin meilläkin. Yhden ison Marimekko-kankaisen kassin olen pojalle jo tehnyt, mutta pyyntö tuli vielä tuollaiseen Lisko-kuosiseen. Ongelmana oli, että juuri TUOTA kangasta minulla ei ollut enää kuin pieniä paloja ja suikaleita. Ajattelin sitten tehdä kassin niistä paloista ja yhdistellä siihen jotakin yksiväristä, mutta kangasvaraston tarkempi tutkiminen kannatti, sillä löytyi vielä yksi lähes täydellisen kokoinen pala. "Lähes" siksi, että toiveena oli taas sellainen suuri kassi, johon mahtuisi puoli omaisuutta, mutta nyt joutui tyytymään pienempään. Jos en ihan väärin ymmärtänyt, niin saaja oli lahjaansa varsin tyytyväinen :-)
Ps. Täytyy vielä mainita, että itsekin olin hyvin tyytyväinen; kangasvarasto pieneni taas hitusen, kun yksi vuosia(!) kaapissa odottanut kangaspalanen pääsi hyötykäyttöön. Voi hirvitys, miten aika kuluu... olen ommellut tuosta kankaasta aamutakin vuonna 1997! Siitä voi sitten huvikseen laskeskella, kuinka kauan kangaspala on odotellut...