Nostalgiaa...

 Selasin tuossa yhtä käsityöohjekansiota ja vastaan tuli varsin nostalginen paperi, 47 vuotta vanha ompelukoneen ajokortti! Huhhuh, miten aika rientää... 😊

 

Ajokoe ja sen ohje:

Vähän on tullut paikoitellen oiottua mutkia suoriksi, mutta onneksi ei matkanteko ole siihen loppunut. 

Syksyn viimeinen vihreä?

Tänään alkoi vuoden 2021 toinen(!) käsityökurssi omalla kohdallani, "Luovat maanantaiaamut". Ihanaa päästä kurssille kivojen kurssilaisten ja opettajan kera 😊 Rentoa, luovaa tekemistä, ilman tiukkoja rajoja. Mukaan "piti" kerätä jotain ulkoa, itse nappasin pihalta sen ainoan vihreän, joka silmiini osui, saniaisen lehden. 

Ensin piirrettiin (tavoitteni oli saada aikaan lehdestä tuollainen yksi pieni "liuska", ei koko lehteä) ja sen jälkeen ommeltiin. Vapaata konekirjontaa, iiik!!! Mitä lie pään sisällä tauon aikana tapahtunut, sillä tosi nopeasti huomasin nauttivani "huristelusta", olisin voinut jatkaa vaikka kuinka kauan. En nyt ihan vielä uskalla tarttua niihin tikkausta odottaviin tilkkutöihin, sillä pistothan eivät ole lähellekään tasapituisia, mutta silti voin sanoa selättäneeni kammon tuohon hommaan 😊👍🏻 Lisää tätä, kiitos!

Vielä muutama...

Täytyy toivoa, että on tullut riittävästi aivojen lepuutusta, sillä välillä täytyy raivata tuo askartelu/ompelu/puuhapöytä (lue: ruokapöytä) sille kuuluvaan käyttöön 😏 Tässä viimeiset leikkaa-liimaa-puuhastelut.

Tämä sai vähän lisäystä edelliseen postauksen jälkeen.

Tätä oli hauska tehdä :-)

Nyt siivouksen kimppuun 😄

Aivojen lepuutusta

Se tunne, kun kurssi, jolle olet ilmoittautunut, peruuntuu liian vähäisen osallistujamäärän takia... Blääh! No, täytyy toivoa seuraavien kurssien osalta parempaa onnea. 

Fiilikset ovat olleet vähän matalalla viime aikoina ja vaikka hirveästi tekisi mieli tehdä käsitöitä, en saa aloitettua. Sellaisina hetkinä on hyvä, että vaihtoehtoja tekemiselle on runsaasti. Leikkaa-liimaa-askartelu tuntui tällä kertaa riittävän yksinkertaiselta.

Olen vuosia ihaillut netissä kaikenlaisia journal-sivustoja; art journal, fabric art journal, junk journal, bullet journal... En tiedä noille suomenkielisiä nimiä, mutta viis siitä. Bullet journaliin, eli tuttavallisemmin bujoon, hurahdin pari vuotta sitten. Junk journalia olen tehnyt jo varmaan yli kymmenen vuotta, silloin en ollut vielä edes kuullut tuota "nimeä".  Altered book sen sijaan oli tuttu ja siitä kaikki saikin alkunsa. Vanha(!) kirja kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, tyylin mukaan osa sivuista pois, että mahtuu liimaamaan uutta sisältöä, kaikenlaista laatikoiden kätköistä löytyvää materiaalia ja mielikuvitusta, ei siinä muuta tarvita. Perfektionismi kyllä yrittää rajoittaa luovuutta, mutta junk journal on kyllä sen suhteen armollinen, ei hirveästi sääntöjä. Siksipä uskallan nyt ihka ensimmäisen kerran laittaa tänne muutaman kuvan aiheesta :-)

Kansi.

Tuon viimeisen sivun tein viime yönä (!). Kaikki nuo "väripaperit" olen leikannut vuosien saatossa aikakauslehtien sivuilta, mainoksista saa vaikka mitä värejä ja sävyjä :-D

Oma tyylini tehdä journalia on vähän kerrallaan eteneminen, jatkan sivuja fiiliksen ja sen mukaan, miten löydän uusia tyyliin sopivia kuvia tai tekstejä. Minulle tuo on "hermolepoa" :-)

Korukurssin satoa

Tätä postausta kirjoittaa ex-sappivaivainen, nykyään onnellisesti sappivaivaton käsityöharrastaja :-)  

Eilen ja tänään oli ohjelmassa hopeasavikorukurssi. Ja niin kuin monta kertaa aiemminkin halusin taas tehdä pari sormusta. Olen niitä vuosien saatossa tehnyt ainakin neljä, mutta jotenkin ihmeellisesti niistä on jäljellä enää yksi :-(  Asiahan piti korjata, sillä tykkään vaihdella sormuksia fiiliksen mukaan. Tuollaisen sileän olen kadottanut (ja se oli vielä suosikkini, nyyh), mutta nyt on uusi ja ehompi tilalla. 

Tuon "röpelöisen" kanssa sitten tulikin painittua oikein urakalla. Inspiraation siihen sain katsellessani netissä kuvia sormuksista. Halusin tehdä "ei symmetrisen-ei sileän-vähän rouhean" -korun. En ollut aikaisemmin käyttänyt "ruiskuhopeasavea", mutta se tuntui parhaimmalta tarkoitukseen (ja opettajakin näytti vihreää valoa). Info-kerran jälkeen mietin monta kertaa, että tuleekohan siitä mitään, mahtaako sormus kestää, onkohan sitä ruiskusavea vaikea käyttää ja melkein jo hautasin ajatuksen, mutta tänään aamulla tartuin kuitenkin härkää sarvista. Kun ope sitten kehotti piirtämään mallin paperille ennen saven pursotusta, aloin jo kapinoimaan mielessäni, mutta tein kiltisti työtä käskettyä ja sain aikaiseksi varsin symmetrisen kuvion, eli juuri sellaisen, jota en halunnut. Sileys ei onneksi missään vaiheessa muodostunut ongelmaksi, mutta aika monta kertaa lisäilin savea ja joka kerroksen välissä työtä piti kuivattaa viisi minuuttia hiustenkuivaajalla. Viimeisen kerroksen ja viimeisen kuivatuksen (puoli tuntia kuivurissa) jälkeen päätin vielä viimeistellä sormusta ennen polttoa. Viilailin vähän sieltä, vähän täältä ja vielä vähän tuolta, lisäsin pari kertaa tipan savea (ja taas kuivatin) ja jatkoin viilailua. Koska olen ikäväkseni perfektionisti, en osannut lopettaa ajoissa ja naps!, sormuksen tekele oli edessäni neljänä kappaleena. Arrrrgggghhhh!!! Sillä hetkellä olisi tehnyt mieli lähteä kotiin, mutta onneksi opettaja lohdutti ja  kannusti korjaamishommaan. Ensin piti etsiä toisiinsa kuuluvat palaset, sitten liittää ne saven kanssa toisiinsa, kaksi palaa kerrallaan. Ja tietenkin välissä kuivattiin! Jotenkin ihmeen kaupalla sain osat vihdoin yhteen ja kuivattua viimeisen kerran. Sen jälkeen en todellakaan enää viimeistellyt yhtään enempää, vaan melkein hengittämättä kädet täristen vein sormuksen opettajalle poltettavaksi. Polton jälkeen harjausta, viilausta ja vielä vähän viilausta, hiontaa ja kiillotusta. Ja niin siinä vain kävi, että tuosta epäonnisesta korusta tuli kertaheitolla uusi suosikkini, tykkään siitä tosi paljon. Hyvä etten kotimatkalla ajanut pyörällä ojaan, kun piti välillä vilkuilla uutukaista :-) 

Että semmoinen korukurssi tällä kertaa. Oli aivan ihanaa päästä pitkästä aikaa harrastamaan toisten innokkaiden kanssa. Parin viikon päästä seuraavalle kurssille ja se onkin sitten jotain ihan muuta!

Virkattua ja ommeltua

Elokuu alkoi ja kuukauden päästä ollaan syksyssä, ainakin kalenterin mukaan. Lämmintä on ollut riittämiin, välillä ihan liian kanssa. Itselleni ne 30 asteen helteet ovat ihan liikaa, mutta onneksi ne tältä kesältä taitavat olla ohi. Käsitöitä on tullut tehtyä tasaiseen tahtiin, milloin mitäkin. Seuraavassa muutama tekele.

Kuvan laukku valmistui edellisenä kesänä ja paljon olen tuota käyttänyt. Virkattu vuosia sitten ostetusta Novitan Tahiti- nauhalangasta. Jos oikein muistan, olin suunnitellut tekeväni siitä kesäpuseron, mutta jäi sitten tekemättä ja päätyi nyt laukuksi. 

Tämä laukku on puolestaan ihan tuliterä, tänään valmistunut. Halusin tehdä pienen simppelin olkalaukun kauppareissua varten. Siihen mahtuu kangaskassi ostoksille, pieni rahapussi, puhelin ja avaimet. Kangas on alunperin Kierrätyskeskuksesta ostettu tukeva puuvillainen pöytäliina. 

Kerrankin muistin ottaa kuvan myös sisäpuolesta, johon tein pienen taskun kukkarolle. Yleensä olen erittäin lahjakas unohtamaan kaikki enemmän ja vähemmän tarpeelliset lenkit (etenkin pussukoista), joten tähän laitoin niitä sitten useamman :-) Sivuista löytyy kaksi lenkkiä ja myös pohjassa on lenkki, johon  ajattelin napsauttaa avaimet kauppaan lähtiessäni. Noihin kahteen voisin tehdä vaikka pienet pussukat huulirasvalle ja käsidesille. Taskun reunassakin on yksi lenkki, mutta mitä siihen tulee, on vielä auki.

Nyt täytyy lähteä ulkoiluttamaan uutta laukkua ja käydä siellä kaupassa :-)

Uusi kevättakki

Kevät on tullut, ainakin kalenteri näyttää niin 😊 Vappusää on kerrankin aurinkoinen, mutta sitä iloa tasoittaa kylmyys. Johan me suomalaiset riehaannuttaisiin ihan liikaa, jos vielä osuisi lämpöaalto tähän karnevaaliin. Onneksi se on harvinaista herkkua (juu, tämä oli sarkasmia). 

Uudesta välikausitakista on ollut pulaa jo monena välikautena, mutta ei ole enää.

Tuli tekaistua bomberjakku, kaavat ja ohjeet Suuri Käsityö -lehden numerosta 4/2017. Eikä tarvinnut käydä kaupassa tarpeita hankkimassa, kaikki löytyivät kaappien kätköistä. Päällikangas on vuonna 1996 edesmenneen äitini joskus ostama, taitaa olla jonkinlaista sisustuskangasta. Se on tullut vastaan erinäisiä kertoja, mutta vasta nyt ilmoitti haluavansa tulla takiksi. Viime syksystä asti asiaa harkitsin ja nyt olen erittäin tyytyväinen päätökseen :-)

Vuorikangas on vähintäänkin yhtä vanha kuin päällinen, todennäköisesti jopa hieman vanhempi. Kuvassa hieman huonosti näkyy, mutta se on kompassikuvioista viskoosia, joka on ollut poistolistalla monen monta kertaa. Onneksi olen noissa poistoissa äärettömän laiska, sillä kangas kävi tuohon tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. Juuri tarkoitukseen sopiva vetoketju löytyi vetoketjulaatikosta ja resoriakin oli riittävästi kangasvarastossa. Ripustuslenkin halusin lisätä käytännöllisyyden vuoksi, vaikka sitä ei lehden ohjeessa ollutkaan. Sen tein vuorikankaasta.

Mallissa ei ollut myöskään taskuja, mutta halusin ne ehdottomasti. Se oli kankaan kuosin lisäksi toinen asia, jota mietiskelin viime talvena. Päädyin sitten tekemään sivusaumataskut, olivat helpoimmat toteuttaa. Olen kyllä kauan aikaa sitten tehnyt bomberjakun ns. kaitaletaskuillakin, mutta nyt en jaksanut ryhtyä siihen puuhaan. Ja että tavarat kestäisivät taskussa päätin vielä laittaa kiinnittimeksi napin ja lenkin. Tuli testattua parikymmentä vuotta laatikossa lojuneita Prymin painonappipihtejäkin 😛 Niillä napit (juu, vanhaa varastoa nekin) sujahtivat paikalleen melkein itsestään. Saatan käyttää niitä toisenkin kerran 😂

Olen todella tyytyväinen sekä takkiin, että itseeni. Nuorempana ompelin itselleni paljonkin vaatteita ja lapselle tuli niitä myös tehtyä hänen ollessaan siinä iässä, että äidin tekemät kelpasivat. Jostain oli viime aikoina kuitenkin hiipinyt mieleen epäilys, että osaankohan enää. Näköjään jotkin taidot pysyvät ja vieläpä jalostuvat vuosien saatossa (kärsivällisyys varsinkin). Sormet syyhyävät jo seuraavan ompeluprojektin pariin. 

Pääsiäisaskartelua

Heh, vielä on pääsiäistä muutama tunti jäljellä, joten ehtii postata pääsiäistekeleitä. 

Sitten kohtalaisen pitkä tarina näistä tuotoksista. Aikoinaan (lue. noin 30 vuotta sitten) askartelin melkoisen paljon. Yksi tärkeimmistä puuhistani oli tehdä ystäville ja sukulaisille syntymäpäivä- ja joulukortit itse. Minulla oli jopa kansio, jossa oli mallikortit numeroituna ja vihko, johon merkitsin minkä kortin olin kenellekin lähettänyt. Eihän saanut päästä tapahtumaan sitä vahinkoa, että joku saisi samanlaisen kortin useampaan kertaan :-D Itse asiassa kyseinen kansio on edelleen tallessa ja eiköhän se vihkokin siellä ole. Ehkä palaan siihen aiheeseen jossain vaiheessa. Mutta siis kaikenlainen askartelu oli kivaa. Kuvan pääsiäisnoidat ovat ehkä kaikista tekemistäni askarteluista ykkössuosikkejani. Ihmeen hyvin ovat säilyneet nämä vuosikymmenet, ehkä osin siitä syystä, että eivät ihan joka pääsiaisenä ole olleet esillä. Nuo tiput ja puput olen tehnyt suunnilleen samoihin aikoihin noitien kanssa. Ohjeet kaikkiin ovat siihen aikaan ilmestyneestä "Askartelu ja käsityö"-lehdestä. 

Tuo tipu-liina on saanut alkunsa aikuisopiston kankaanpainanta-kurssilla, josta siitäkin on aikaa yli 10 vuotta. Se edistyi todella hitaasti, sillä innostuin jatkamaan sitä yleensä näin keväällä, mutta innostus katosi aina pääsiäisen mentyä ohi. Kuitenkin kun tarpeeksi kauan jaksaa väkertää, niin jonain päivänä tulee valmista! Tässä välillä on vaan käynyt niin, että enää ei ole sitä pöytää, jolle tuon alun perin tein, joten vielä se ei  päässyt esille pääsiäisen aikaan, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa. Tiput olen painanut kangasväreillä, jalat olen kirjonut. Kirjontavaiheessa tuli mieleeni yhtäkkiä, että eihän tipulla ole helttaa(!), mutta haitanneeko tuo. Näin kuvan tuollaisesta tipusta joskus ja sain siitä idean pääsiäisliinaan.

Tässä vielä noita-trio lähikuvassa.

Kangasvaraston pienennystä

 

Kävin tuossa jokunen aika sitten läpi tyynyliinojani ja poistin rikkinäiset sekä muuten vaan epämieluisat yksilöt. Sen jälkeen totesin, että tarvitsen uusia! Niinpä kaivauduin kangasvarastooni (lue: kaappiin) ja aloin valikoimaan sopivia kankaita. Olen aiemmin tehnyt pussilakanat noista harmaasta ja pinkista kankaista, mutta silloin jäi jostain syystä tyynyliinat tekemättä. Puute tuli korjattua. 

Tiesin poikani tykkäävän tuosta sini-oranssista kankaasta, joten häntä ajatellen ompelin seuraavan parin. Ja kyllä vain, ne pääsivät uuteen kotiin. Liekö sitten kevään tulolla ollut vaikutusta, mutta kukallisia tyynyliinoja tuli useampia. (Kuvasta puuttuu vielä yksi pari, jonka lahjoitin ystävälle.) 

Aivan kirjaimellisesti sarjatyötä "liukuhihnalta" :-) Yhteen tyynyliinaan meni noin puoli metriä kangasta, joten sain varastosta pois reilut seitsemän metriä, mutta jotenkin sitä ei huomaa yhtään... Mitähän seuraavaksi keksisi?

Vuoden pohdinnan tulos

                         

Melkein päivälleen vuosi on hurahtanut pohtiessa käyttöä kirjailulle, niin se aika kiitää 😀 Viime aikoina on ihan oikeasti ollut tarvetta sohvatyynylle, joten siinäpä se. Yksi keskeneräisyys pois keskeneräisten kansiosta :-) (Tausta unohtui kuvata, se on yksivärinen vaalea.) 

Pysytään terveinä ja nautitaan käsitöiden tekemisestä!