Olin toissa viikonloppuna jälleen kerran kukkaro- ja laukkukurssilla, kun onnistuin saamaan peruutuspaikan. Jäi loppuvuoden kurssilla kokeilematta muutama laukku, joten se asia oli tietysti korjattava. Ja tällä kertaa materiaalia ei tarvinnut ostaa, kaikkea oli ennestään :-)
Tässä kaikki kahden päivän aikaansaannokset yhteiskuvassa. Takana vasemmalla "Sofia-laukku", jonka nimi tulee tuosta kehyksestä. Se on siitä hauska, että voi ommella noita laukkuosia vaikka kuinka monta ja fiiliksen mukaan siirtää kehyksen kulloinkin mieleiseen pussukkaan. Kovasti pähkäiltiin kankaan materiaalia, opettaja veikkasi silkkiä, itse en ole ihan vielä varma asiasta. Olen saanut joskus kauan sitten ystävältä tuollaisia ihania näytepaloja ja nyt niille löytyi oikea käyttökohde. Mitä tästä opimme: kaikelle on aikanaan tarvetta! Turkoosikukallinen pussukka siis myös niistä kankaista. Ehdottomaksi suosikiksi muodostui kuitenkin tuo unikko-laukku, jonka tekemiseen käytin aikaa. Samalla kaavalla tehty, kuin tämä laukku. Saatuani vuorin valmiiksi keksin vielä tikata päällisen ja siitä tuli mielestäni heti viimeistellymmän näköinen. Vähän kyllä mietitytti, että onkohan liian retroyhdistelmä tuo kangas+tikkaus, mutta retrohan on muotia :-) Nyt odotan kovasti kevättä ja kesää, että pääsen tuota käyttämään. Vielä on vähän liian synkkää.
Tässä Sofia-laukku sisäpuolelta. Tuohonkin olisi voinut tehdä jonkun pienen sisätaskun, mutta kun oli ensimmäinen versio, niin en malttanut :-) Vuorikangas on luokan kierrätyskangaslaatikosta ja vaikka ensin vähän mietiskelin sen sopivuutta, oli loppujen lopuksi parempi kuin hyvä valinta.
Turkoosi pussukka sisältä. Vuori tehty myös niistä näytepaloista. Tämän on tarkoitus olla sellainen pieni ja rento iltalaukku, olkahihnaksi ostin ketjun, mutta en vielä ole ehtinyt sitä kiinnittää. Ajattelin tehdä sellaisen "vaihdettavan" olkahihnan, jonka voin tarpeen tullen siirtää tähän laukkuun.
Ja viimeisenä unikko-laukun sisusta. Tällä kertaa olin hieman maltillisempi sisätaskun vetoketjun pituuden kanssa ja sain sen jopa siistimmin ommeltua. Nähtävästi harjoituksesta on apua :-)
Näiden tekemiseen tulee oikeasti himo :-D
Kuvia ja tarinointia käsitöistäni säännöllisen epäsäännöllisesti.
perjantai 30. tammikuuta 2015
tiistai 6. tammikuuta 2015
Vuoden ensimmäinen
Oikein hyvää ja käsityöntäyteistä alkanutta vuotta!
Joulukuusi on riisuttu koristeista ja kynttilöistä ja odottaa poisvientiä. Niin se joulu taas meni, mutta ennen kuin huomaakaan, seuraava on taas ovella. Onneksi siinä välissä on kaikenlaista muuta :-)
Ostin itselleni joululahjaksi uuden "lelun", tabletin. Ihan hauska kapistus. Sille piti sitten kehittää jonkinlainen pussukka suojaksi. Netistä löytyy vaikka minkälaista ohjetta, mutta yhtäkkiä muistin joskus tilkkutöissä tehdyn pussukan ohjeen (jonka jopa kirjoitin silloin muisiin) ja ei muuta kuin mittailemaan ja kangasta leikkaamaan. Ja menikös se sitten niinkuin Strömsössä? No ei tietenkään. Ensimmäiseen versioon olisi mahtunut älypuhelin juuri ja juuri :-) Seuraavaksi piti ottaa aivosolut käyttöön ja jopas jotakin, sain aikaiseksi ihan kelvollisen tuotteen.
Pussukka etupuolelta. Kankaan valintaan ei tuhraantunut kauan aikaa. Olen säilönyt tuota kangasta kuin aarretta enkä vieläkään ymmärrä, miten "joku" on voinut tästä luopua :-) Nyt se pääsi vihdoin hyötykäyttöön.
Sisäpuoli näyttää tältä. Muistin jopa lisätä taskun kuulokkeille.
Luulin, että napin valinta olisi vaikeaa, mutta ei se ollutkaan. Istuu kuin nenä päähän ja sillä on jopa tunnearvoa, kun on yli 50 vuotta vanha. Edesmenneen äitini nappilaatikosta :-)
Tässä nyt pussukan ainoa itseäni harmittava asia, ruusun sijoittelu. Olisi saanut olla alempana. Mutta menee se noinkin, kun on pakko.
Joulukuusi on riisuttu koristeista ja kynttilöistä ja odottaa poisvientiä. Niin se joulu taas meni, mutta ennen kuin huomaakaan, seuraava on taas ovella. Onneksi siinä välissä on kaikenlaista muuta :-)
Ostin itselleni joululahjaksi uuden "lelun", tabletin. Ihan hauska kapistus. Sille piti sitten kehittää jonkinlainen pussukka suojaksi. Netistä löytyy vaikka minkälaista ohjetta, mutta yhtäkkiä muistin joskus tilkkutöissä tehdyn pussukan ohjeen (jonka jopa kirjoitin silloin muisiin) ja ei muuta kuin mittailemaan ja kangasta leikkaamaan. Ja menikös se sitten niinkuin Strömsössä? No ei tietenkään. Ensimmäiseen versioon olisi mahtunut älypuhelin juuri ja juuri :-) Seuraavaksi piti ottaa aivosolut käyttöön ja jopas jotakin, sain aikaiseksi ihan kelvollisen tuotteen.
Pussukka etupuolelta. Kankaan valintaan ei tuhraantunut kauan aikaa. Olen säilönyt tuota kangasta kuin aarretta enkä vieläkään ymmärrä, miten "joku" on voinut tästä luopua :-) Nyt se pääsi vihdoin hyötykäyttöön.
Sisäpuoli näyttää tältä. Muistin jopa lisätä taskun kuulokkeille.
Luulin, että napin valinta olisi vaikeaa, mutta ei se ollutkaan. Istuu kuin nenä päähän ja sillä on jopa tunnearvoa, kun on yli 50 vuotta vanha. Edesmenneen äitini nappilaatikosta :-)
Tässä nyt pussukan ainoa itseäni harmittava asia, ruusun sijoittelu. Olisi saanut olla alempana. Mutta menee se noinkin, kun on pakko.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)