Vielä täällä vähän henki pihisee, vaikka rankkaa on elämä ollut edellisen ja tämän postauksen välillä. Muutto sai aikaan täydellisen uupumisen sekä henkisesti, että fyysisesti eikä ambulanssikyydiltäkään vältytty. Raskaiden kantamusten raahaaminen jätelavalle kolmannesta kerroksesta (ei hissiä) aiheutti neljännen kierroksen jälkeen sydänoireita (ensimmäisen kerran elämässä) ja sen seurauksena piti käydä vähän päivystyksessä lepäilemässä. Oireet onneksi johtuivat enemmän voimakkaasta rasituksesta kuin sydämestä, mutta niin tai näin, säikäytti. No, nyt on kuitenkin reilu kuukausi asuttu uudessa pikkukodissa pahvilaatikoiden, muovipussien yms. keskellä. Kodin kuntoon laittaminen tapahtuu vähän kerrallaan voimien mukaan, joten hommaa riittää pitkäksi aikaa.
Käsityöt on olleet siis tauolla ihan liian pitkän ajan. Olen surffaillut blogeissa katsomassa kaikkia ihania tekeleitä ja ihan kamalasti tekisi mieli jotakin itsekin tehdä, mutta ensin pitäisi saada raivattua jokin kohta, missä mahtuisi jotain tekemään :-) Laitanpa tähän loppuun kuitenkin vielä kuvan kevätkauden tilkkutyökurssilla tekemästäni kaitaliinasta:
Kurssilla oli yhtenä aiheena kaarevat muodot, joka oli minulle aivan uusi kokemus. Olin aina ajatellut, että se on niin vaikean näköistä touhua ettei minulta onnistu, mutta sehän olikin ihan mielettömän hauskaa eikä yhtään vaikeaa. PAITSI kun kaareva muoto muuttui pitkulaisemmaksi meinasi hermot mennä ihan täysin. Mutta siitä ehkä joskus toisen kerran. Tuon liinan sai eräs ystäväni kiitokseksi avustaan muuttotouhuissa. Meinasi jäädä kuva ottamatta, mutta onneksi viime hetkellä sen muistin ja kiinnitin liinan lattialla pystyssä olevaan patjaan kuvausta varten. Hätä keinot keksii :-)
Ihanaa kesän jatkoa kaikille!
Kuvia ja tarinointia käsitöistäni säännöllisen epäsäännöllisesti.
maanantai 6. heinäkuuta 2015
lauantai 2. toukokuuta 2015
Huh, hulinaa...
Ei, nämä hulinat ei liity mitenkään juuri menneeseen vappuun, vaan ihan muuhun.
Kamala sentään, kun on viimeisestä postauksesta vierähtänyt kuukausi jos toinenkin. Olin viime talven tosi huonossa kunnossa enkä siksi ole jaksanut blogia päivitellä, vaikka mielessä on monta kertaa ollutkin. Jouduin myös valitettavasti perumaan alkuvuoden hyväntekeväisyyskäsityökurssinkin :-( En vaan yksinkertaisesti jaksanut. Tilkkutöissä kävin sitkeästi ja sain vähän valmistakin, mutta ne työt odottaa vielä kuvausta, joten palataan niihin myöhemmin. Parin viikon päästä menen näköjään jo itselleni traditioksi muodostuneelle kevään viimeiselle viikonloppukurssille, nimittäin hopeasavikoruja tekemään. Joku sormus on taas suunnitteilla :-) Se on oiva hengähdystauko ja katkos tähän stressinaiheuttajaan, nimittäin muuttoon.
Meistä riippumattomista syistä joudutaan vaihtamaan asuntoa. Muuttomatka on tosi lyhyt, alle kilometrin, mutta se ei helpota yhtään kaikkea sitä, mitä nyt muuttamiseen liittyy. Ja sitten pitäisi vielä hävittää 10 neliön verran tavaraa, kun uusi kämppä on sen verran pienempi :-( Jätesäkillinen toisensa perään on kulkeutunut roskiin, mutta vieläkin on liikaa tavaraa. Käsityötarvikkeista en luonnollisestikaan luovu, mutta onpahan tullut käytyä mm. kangasvarastoa läpi ja karsittua sieltä pari-kolmekymmentä vuotta vanhat keskeneräiset vaatteidentekeleet pois. Ja samalla on tullut vaikka kuinka paljon uusia ompeluideoita, joita tietysti haluaisi kokeilla heti, mutta jotka joutuu siirtämään myöhemmäksi. Olen pakannut kankaat 75 litran jätesäkkeihin, ja niitä on tähän mennessä kertynyt jo viisi kappaletta, eikä kangaskaappi ole edes puoliksi tyhjä :-p Mutta jos ei olisi materiaalia, niin ei voisi mitään tehdäkään, eikös se niin ole?
Toivotan kaikille aurinkoista kevättä (missähän se luuraa?). Palailen tänne jahka olen saanut uudessa kodissa edes jonkinlaisen järjestyksen aikaiseksi :-) Toivottavasti tämän vuoden puolella kuitenkin :-D
Tähän loppuun vielä kuva hassuista pienistä pelargoniantaimista, jotka innostuivat jo kukkimaan (kuva on parin viikon takaa).
perjantai 30. tammikuuta 2015
Aina on tilaa yhdelle... tai kahdelle, tai...
Olin toissa viikonloppuna jälleen kerran kukkaro- ja laukkukurssilla, kun onnistuin saamaan peruutuspaikan. Jäi loppuvuoden kurssilla kokeilematta muutama laukku, joten se asia oli tietysti korjattava. Ja tällä kertaa materiaalia ei tarvinnut ostaa, kaikkea oli ennestään :-)
Tässä kaikki kahden päivän aikaansaannokset yhteiskuvassa. Takana vasemmalla "Sofia-laukku", jonka nimi tulee tuosta kehyksestä. Se on siitä hauska, että voi ommella noita laukkuosia vaikka kuinka monta ja fiiliksen mukaan siirtää kehyksen kulloinkin mieleiseen pussukkaan. Kovasti pähkäiltiin kankaan materiaalia, opettaja veikkasi silkkiä, itse en ole ihan vielä varma asiasta. Olen saanut joskus kauan sitten ystävältä tuollaisia ihania näytepaloja ja nyt niille löytyi oikea käyttökohde. Mitä tästä opimme: kaikelle on aikanaan tarvetta! Turkoosikukallinen pussukka siis myös niistä kankaista. Ehdottomaksi suosikiksi muodostui kuitenkin tuo unikko-laukku, jonka tekemiseen käytin aikaa. Samalla kaavalla tehty, kuin tämä laukku. Saatuani vuorin valmiiksi keksin vielä tikata päällisen ja siitä tuli mielestäni heti viimeistellymmän näköinen. Vähän kyllä mietitytti, että onkohan liian retroyhdistelmä tuo kangas+tikkaus, mutta retrohan on muotia :-) Nyt odotan kovasti kevättä ja kesää, että pääsen tuota käyttämään. Vielä on vähän liian synkkää.
Tässä Sofia-laukku sisäpuolelta. Tuohonkin olisi voinut tehdä jonkun pienen sisätaskun, mutta kun oli ensimmäinen versio, niin en malttanut :-) Vuorikangas on luokan kierrätyskangaslaatikosta ja vaikka ensin vähän mietiskelin sen sopivuutta, oli loppujen lopuksi parempi kuin hyvä valinta.
Turkoosi pussukka sisältä. Vuori tehty myös niistä näytepaloista. Tämän on tarkoitus olla sellainen pieni ja rento iltalaukku, olkahihnaksi ostin ketjun, mutta en vielä ole ehtinyt sitä kiinnittää. Ajattelin tehdä sellaisen "vaihdettavan" olkahihnan, jonka voin tarpeen tullen siirtää tähän laukkuun.
Ja viimeisenä unikko-laukun sisusta. Tällä kertaa olin hieman maltillisempi sisätaskun vetoketjun pituuden kanssa ja sain sen jopa siistimmin ommeltua. Nähtävästi harjoituksesta on apua :-)
Näiden tekemiseen tulee oikeasti himo :-D
Tässä kaikki kahden päivän aikaansaannokset yhteiskuvassa. Takana vasemmalla "Sofia-laukku", jonka nimi tulee tuosta kehyksestä. Se on siitä hauska, että voi ommella noita laukkuosia vaikka kuinka monta ja fiiliksen mukaan siirtää kehyksen kulloinkin mieleiseen pussukkaan. Kovasti pähkäiltiin kankaan materiaalia, opettaja veikkasi silkkiä, itse en ole ihan vielä varma asiasta. Olen saanut joskus kauan sitten ystävältä tuollaisia ihania näytepaloja ja nyt niille löytyi oikea käyttökohde. Mitä tästä opimme: kaikelle on aikanaan tarvetta! Turkoosikukallinen pussukka siis myös niistä kankaista. Ehdottomaksi suosikiksi muodostui kuitenkin tuo unikko-laukku, jonka tekemiseen käytin aikaa. Samalla kaavalla tehty, kuin tämä laukku. Saatuani vuorin valmiiksi keksin vielä tikata päällisen ja siitä tuli mielestäni heti viimeistellymmän näköinen. Vähän kyllä mietitytti, että onkohan liian retroyhdistelmä tuo kangas+tikkaus, mutta retrohan on muotia :-) Nyt odotan kovasti kevättä ja kesää, että pääsen tuota käyttämään. Vielä on vähän liian synkkää.
Tässä Sofia-laukku sisäpuolelta. Tuohonkin olisi voinut tehdä jonkun pienen sisätaskun, mutta kun oli ensimmäinen versio, niin en malttanut :-) Vuorikangas on luokan kierrätyskangaslaatikosta ja vaikka ensin vähän mietiskelin sen sopivuutta, oli loppujen lopuksi parempi kuin hyvä valinta.
Turkoosi pussukka sisältä. Vuori tehty myös niistä näytepaloista. Tämän on tarkoitus olla sellainen pieni ja rento iltalaukku, olkahihnaksi ostin ketjun, mutta en vielä ole ehtinyt sitä kiinnittää. Ajattelin tehdä sellaisen "vaihdettavan" olkahihnan, jonka voin tarpeen tullen siirtää tähän laukkuun.
Ja viimeisenä unikko-laukun sisusta. Tällä kertaa olin hieman maltillisempi sisätaskun vetoketjun pituuden kanssa ja sain sen jopa siistimmin ommeltua. Nähtävästi harjoituksesta on apua :-)
Näiden tekemiseen tulee oikeasti himo :-D
tiistai 6. tammikuuta 2015
Vuoden ensimmäinen
Oikein hyvää ja käsityöntäyteistä alkanutta vuotta!
Joulukuusi on riisuttu koristeista ja kynttilöistä ja odottaa poisvientiä. Niin se joulu taas meni, mutta ennen kuin huomaakaan, seuraava on taas ovella. Onneksi siinä välissä on kaikenlaista muuta :-)
Ostin itselleni joululahjaksi uuden "lelun", tabletin. Ihan hauska kapistus. Sille piti sitten kehittää jonkinlainen pussukka suojaksi. Netistä löytyy vaikka minkälaista ohjetta, mutta yhtäkkiä muistin joskus tilkkutöissä tehdyn pussukan ohjeen (jonka jopa kirjoitin silloin muisiin) ja ei muuta kuin mittailemaan ja kangasta leikkaamaan. Ja menikös se sitten niinkuin Strömsössä? No ei tietenkään. Ensimmäiseen versioon olisi mahtunut älypuhelin juuri ja juuri :-) Seuraavaksi piti ottaa aivosolut käyttöön ja jopas jotakin, sain aikaiseksi ihan kelvollisen tuotteen.
Pussukka etupuolelta. Kankaan valintaan ei tuhraantunut kauan aikaa. Olen säilönyt tuota kangasta kuin aarretta enkä vieläkään ymmärrä, miten "joku" on voinut tästä luopua :-) Nyt se pääsi vihdoin hyötykäyttöön.
Sisäpuoli näyttää tältä. Muistin jopa lisätä taskun kuulokkeille.
Luulin, että napin valinta olisi vaikeaa, mutta ei se ollutkaan. Istuu kuin nenä päähän ja sillä on jopa tunnearvoa, kun on yli 50 vuotta vanha. Edesmenneen äitini nappilaatikosta :-)
Tässä nyt pussukan ainoa itseäni harmittava asia, ruusun sijoittelu. Olisi saanut olla alempana. Mutta menee se noinkin, kun on pakko.
Joulukuusi on riisuttu koristeista ja kynttilöistä ja odottaa poisvientiä. Niin se joulu taas meni, mutta ennen kuin huomaakaan, seuraava on taas ovella. Onneksi siinä välissä on kaikenlaista muuta :-)
Ostin itselleni joululahjaksi uuden "lelun", tabletin. Ihan hauska kapistus. Sille piti sitten kehittää jonkinlainen pussukka suojaksi. Netistä löytyy vaikka minkälaista ohjetta, mutta yhtäkkiä muistin joskus tilkkutöissä tehdyn pussukan ohjeen (jonka jopa kirjoitin silloin muisiin) ja ei muuta kuin mittailemaan ja kangasta leikkaamaan. Ja menikös se sitten niinkuin Strömsössä? No ei tietenkään. Ensimmäiseen versioon olisi mahtunut älypuhelin juuri ja juuri :-) Seuraavaksi piti ottaa aivosolut käyttöön ja jopas jotakin, sain aikaiseksi ihan kelvollisen tuotteen.
Pussukka etupuolelta. Kankaan valintaan ei tuhraantunut kauan aikaa. Olen säilönyt tuota kangasta kuin aarretta enkä vieläkään ymmärrä, miten "joku" on voinut tästä luopua :-) Nyt se pääsi vihdoin hyötykäyttöön.
Sisäpuoli näyttää tältä. Muistin jopa lisätä taskun kuulokkeille.
Luulin, että napin valinta olisi vaikeaa, mutta ei se ollutkaan. Istuu kuin nenä päähän ja sillä on jopa tunnearvoa, kun on yli 50 vuotta vanha. Edesmenneen äitini nappilaatikosta :-)
Tässä nyt pussukan ainoa itseäni harmittava asia, ruusun sijoittelu. Olisi saanut olla alempana. Mutta menee se noinkin, kun on pakko.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)