Näyttelykuvia Vantaalta, osa 2

 Seuraavaksi ryijy-kurssin töitä, joihin jokaiseen liittyi oma tarina.

 Lähikuva muutamasta omasta suosikistani:

 Kauniita olivat kaikki.

Tässä vielä ryijyaiheeseen liittyen kuva näyttelyssä olleesta työpajasta. Siellä jokainen kävijä sai mm. osallistua tämän ryijyn tekoon. Itse en ollut koskaan kokeillut ryijyn solmimista, joten oli tosi kiva oppia uutta. Tietysti heti alkoi sormia syyhyttämään :-)

Näyttelykuvia Vantaalta, osa 1

Vantaan aikuisopisto järjesti Design-pääkaupunkivuoteen liittyen näyttelyn "Rasian sisässä asia - Elämäntarinoita rasioissa" ajalla 31.7.-11.8. Näyttelyssä on esillä keväällä teemaan liittyvillä kädentaito-kursseilla tehtyjä töitä. Kävin katsomassa näyttelyn tänään ja otin sieltä vähän kuvia blogiin laitettavaksi.

Sattuneista syistä esittelen ensimmäiseksi tilkkutyö-kurssin työt. Osallistuin itse tuolle kurssille ja yhteinen valintamme näyttelytyöksi oli laukku. Seuraavassa melkoinen kuvapläjäys kaikista ihanista laukuista. Näen silmissäni jokaisen laukun tekijän, mutta yhdenkään nimeä en muista (nolo), mulla on kertakaikkisen huono nimimuisti. Anteeksi!

Viimeisenä oma laukkuni. Kuvien laatu ei ole paras mahdollinen koska laukut oli ripustettu ikkunaan, mutta kyllä niistä jonkinlaisen käsityksen saa ryhmämme töistä. Olipa kiva, vähän erilainen tilkkutyö-kurssi.

Huomenna lisää näyttelykuvia.

Valmistumista odottavia

Seuraavat keskeneräiset työt olen tehnyt aikuisopiston tilkkutyökurssilla viimeisen vuoden sisällä.

Tässä opeteltiin japanilainen palapeli (japanese puzzle) tilkkutyö-mallia, jonka nimeä en tietenkään muista. Tuota oli kiva tehdä, vaikka tarkkana saikin olla, etteivät leikatut tilkut menneet sekaisin. Nyt harmittaa, että sijoittelin nuo vihreät noin riveittäin, näyttää tylsältä. Olin ajatellut tehdä tuosta liinan sohvapöydälle, mutta saa nyt nähdä, mitä siitä tulee.

Tämänkään mallin nimeä en muista. Kiva malli, kiva tehdä, ihan ok, kun vielä saisi tehtyä valmiiksi.

Vanhasta uutta ja tarpeellista

Kaikilla, ainakin melkein kaikilla, tilkkuilijoilla on suunnitteluseinä (design wall). Ja se on kyllä ihan mahdottoman hyvä apulainen. Minulla ei sitä vielä eiliseen asti ole ollut, mutta nyt on :-)

Minulla oli iso puukehyksiin pingotettu kangastaulu, josta en tykännyt ja joka ei sitä paitsi kokonsa vuoksi mihinkään seinälle mahtunut. Sen sijaan, että olisin kantanut sen roskiin päätinkin kokeilla, saisinko siitä aikaan sen kauan kaipaamani suunnitteluseinän. Kuvassa tulos vielä vähän keskeneräisenä. Pohja on nastoilla kiinni kehyksessä, kun halusin ensin kokeilla tuon toimivuutta, mutta hyvin näyttää asiansa ajavan. Minulla ei ollut eiliseen hätään muuta pohjamateriaalia saatavilla kuin silitettävää tukihuopaa, mutta ihmeen hyvin tilkut siinä kestävät kiinni ilman nuppineuloja. Paitsi erittäin tuulisella kuvaushetkellä parvekkeella. Sain useamman kerran juosta kiinni noita muutamaa tilkuntekelettä ja kamalalla kiireellä napata kuvan ennen kuin taas ehtivät lentää pois :-)

Jätin siis sen taulukankaan kiinni kehykseen, joten ajattelin silittää tuon huovan siihen kiinni. Ainoa vielä mietityttävä asia on tuon "seinän" koko. Se ei näytä mitenkään kamalan isolta, mutta on kuitenkin sen verran kookas, ettei sille ihan vakituista paikkaa huushollistamme löydy. Eli joudun sitä siirtelemään paikasta toiseen aina tilanteen mukaan. Mutta ehkä sen kestää, kun ajattelee siitä koituvaa hyötyä :-)

Joka vanhoja kaivelee...

...sitä tikulla silmään. Siitä huolimatta aion taas kerran tuoda vanhasta blogistani pari työtä tänne "säästöön".

Tuon liinan olen virkannut joskus -80-luvulla. Tykkäsin tosi paljon tuosta mallista.

Taitaa olla samalta vuosikymmeneltä kuin edellinen. Sillon mulla oli virkkausbuumi menossa. Ja vaaleanpunainen kausi :-) Nämä liinat laitoin oikeastaan näytille siksi, että niistä ON langanpäät päätelty (vrt. edellinen postaus)  ;-)

Vaaleanpunainen kausi on näköjään jatkunut tälläkin vuosituhannella, sillä tämän ananas-huivin virkkasin vuonna 2006.

Aurinkoa kankaalle

Viime syksynä ja talvena tutustuin aurinkovärjäykseen ja ihastuin siihen todella. Kankaita tuli värjättyä melkoinen määrä, ei isoja paloja, mutta eri värisiä :-) Nyt pitäisi tietysti saada niistä jotakin tehtyä, mutta kun en millään raatsi niitä käyttää (taas olen outo) :-D Yhden työn jouduin kyllä pusertamaan lievän painostuksen alla ;-)

"Pitsiä ja palikoita"

Tuon kuvaaminen oli aika tuskaa, kun en oikein tiennyt, mihin sen olisin ripustanut. Kaikki tuohon työhön käytetyt kankaat on värjätty aurinkovärjäyksellä. Värit eivät toistu tuossa kuvassa ihan oikein, sillä reunuksen kankaat ovat paljon voimakkaamman väriset.

Tarina työn taustalla on sellainen, että silloin syksyllä 2011 yhdellä kurssilla kokeilin ensimmäisen kerran aurinkovärjäystä ja testasin varsin ennakkoluulottomasti erilaisten härpäkkeiden kykyä muodostaa kuvioita. Yksi niistä oli hopeanvärinen kakkupaperi. Lisäksi laitoin kankaalle tuollaisia palikoita, että sain loppuunkin jotain kuviota. Olin tosi yllättynyt siitä, miten hyvin kakkupaperi toimi tuossa. Olin ajatellut leikata nuo palikat tuosta ihan omaksi kangaspalakseen, mutta kurssin opettaja ehti estämään sen ja pyysi minua tekemään kankaasta työn joulun näyttelyyn. En ottanut pyyntöä ihan tosissani ja niin työ jäi tekemättä. Keväällä olin saman opettajan kankaanvärjäys-kurssilla ja taas innoissani aurinkovärjäsin kankaita. Ja tuon kurssin jälkeen opettajamme sai minut ylipuhuttua tekemään "kakkupaperikankaasta" seinävaatteen näyttelyä varten. Olin saanut aikaiseksi muutamia ihan kivoja "värisarjoja" aurinkovärjäyksellä ja niistä kankaista tein tuon reunuksen.

Tikkasin kakkupaperi-kukkaset kullanvärisellä langalla (näkyy tosi huonosti kuvassa) ja elämäni ensimmäisen kerran onnistuin kirjomaan ranskalaisia solmupistoja :-D

En ole ihan varma siitä, tykkäänkö tuosta työstä, mutta se on yhden kokeilun tulos. Toisella kertaa toisenlaista :-)

Melkein uutta

Monta päivää olen ollut valmiina kuvaamaan tekeleitäni, mutta aurinko on aina ollut jossain kateissa minulle sopivalla hetkellä. Tänään sitten tartuin härkää sarvista, mutta ei taaskaan mennyt kaikki ihan putkeen...

Tämän kangaskorin (ja sen kaverin, joka ei suostunut löytymään kuvausta varten) ompelin toissa talvena aikuisopiston kädentaitopajassa. Noita oli niin helppo ommella, että oli tarkoitus tehdä niitä kotona enemmänkin, mutta jotenkin on vaan jäänyt tekemättä. Mutta ehkä jonain päivänä...?

Samaisena talvena tilkkutyökurssilla tehtiin tälläisiä pussukoita. Tuo todellinen retrokangas on äitini -70-luvulla käyttämästä leningistä :-D Mokasin vaan kangasta leikatessani ja tuohon sivuun tuli sauma, jota siihen ei pitänyt tulla :-(  Aina ei voi onnistua, ei edes joka toinen kerta...

Raahasin parvekkeelle myös lukuisat virkkaamani korit, että olisin samalla kertaa saanut niistäkin kuvat, mutta eihän siitä mitään tullut. Joudun nyt tunnustamaan, että olen varsinkin virkkaustöissä äärettömän laiska päättelemään lankoja. Yhden kaapin hylly on pullollaan pieniä liinoja, jotka muuten olisivat ihan käyttökelpoisia, mutta ne langanpäät... Ja entäs ne korit... yhtä lukuunottamatta jokaisessa päättelemättömät langat liehuivat iloisesti tuulessa (nolo). Eli eikun neula käteen ja hommiin!

Pistot ristissä

Ristipistotöitä taitaa olla enemmän keskeneräisiä kuin valmiita, toivottavasti tilanne joskus kääntyy toisinpäin.

Tässä keskeneräisten seassa muutamia valmistuneita, lähinnä korttikokoisia töitä. Pienet työt ovat minulle selvästi sopivampia kuin suuret :-)

Tämän taulun tein pojalleni.

Tästä tuli taulu pojalleni Lordi-huuman aikaan :-)

Mattoja nukkekotiin.