Hempeää

Haikealta tuntuu, mutta elämä jatkuu. Tein valmiiksi viikonloppuna kesken jääneen blokin. Varsinaista hempeilyä :-) (9 valmiina, 11 puuttuu.)

Surullinen päivä

Kyllähän sen tietää lemmikkiä ottaessaan, että jonain päivänä siitä joutuu luopumaan, mutta kun se päivä koittaa on suru aina suuri. Meidän pieni gerbiilipoika Papu jouduttiin tänään "nukuttamaan" sairauden vuoksi. Jotenkin tuntuu hassulta itkeä niin pienen eläimen vuoksi, mutta ei se ikävä kokoa katso ;-(

Papu on joku tuosta seitsemän gerbiilivauvan keosta 13.3.2011. Ovat tuossa päivää vaille kahden viikon ikäisiä. Yllätysvauvoja :-) Oltiin nimittäin ostettu edellisenä kesänä kaksi gerbiiliä, veljekset. Hämmästykseni oli suuri, kun 1.3.2011 löysin häkistä kasan punaisia toukan näköisiä poikasia :-) Neljä poikasista vietiin aikanaan takaisin eläinkauppaan uusiin koteihin sijoitettavaksi ja meille jäivät Papu ja kaksi gerbiili-siskoa vanhemmilleen seuraa pitämään. Ja sillä kertaa tytöt ja pojat sijoitettiin visusti erilleen :-)

Vähän edistystä

Olenpas ollut ahkera :-) Viisi uutta blokkia "isoäidin peittoon" eli nyt valmiita on yhteensä kahdeksan. Siispä puuttuu enää/vielä 12 blokkia. Hissukseen eteenpäin...

En tykkää yhtään syksystä, mutta yksi asia siinä on mukavaa: aikuisopiston kurssit alkavat :-) Tänä syksynä tilkkutöitä tuleekin oikein aimo annos, sillä ilmoittauduin peräti kahdelle kurssille.

Onni on valmis käsityö

Nyt olen super-tyytyväinen itseeni, kerrankin. Valittelin edellisessä postauksessa pöytätabletin epäonnistumisesta. Vaikka kyseessä olikin "vain" tilkkutyökurssilla tehty kokeilu, harmitti silti ihan vietävästi ja niinpä tein jotain sellaista, mitä en olisi ikinä uskonut tekeväni. Otin ratkojan ja ratkoin reunakaitaleen ja tikkaukset pois!

Sen jälkeen uusi tikkaus, koko pala kahtia, reunakaitaleiden ompelu ja kas, sain valmiiksi kaksi mukinalusta. Yhtäkkiä siitä aika tylsästä kokeilupalasta tulikin jotain ihan kivaa, itse ainakin tykkään noista tosi paljon.

Lisää autoilua

Nyt suututtaa ja paljon. Innostuin tuossa iltapäivällä tekemään "tablettia" yhdestä tilkkutyökurssin kankaanpilkkomis-kokeilun tuloksesta. Olin tyytyväinen, että "taas" saisin jotain valmista aikaan, mutta työstä tuli niin typerä, etten taida kehdata laittaa kuvaa näytille. Innostuin vähän liikaa tikkauksissa, tyhmä minä :-( No, tulipahan harjoiteltua reunuksen ompelua. Lohdutukseksi piti jatkaa autoilua:

Tällä kertaa vuorossa sininen auto :-)

Ja mitähän minä näillä kaavoilla sitten teen? Lapsikin on jo sen verran iso (12 v.) ettei taida haluta auto-seinävaatetta huoneeseensa.

Jaahas, nyt näköjään pännii kaikki, joten parasta lähteä iltapalalle ja nukkumaan.

Autokaavan hienosäätöä

Kaikkien tietokoneohjelmien käytössä voi kehittyä, niin myös käyttämässäni tilkkutyö-ohjelmassa. En ole siinä vieläkään mikään mestari, mutta jatkan opiskelua. Jotenkin on vaan hauskaa kokeilla, miten saada aikaan kuvasta tilkkutyömalli. Auto on mielestäni melkoisen helppo harjoituskohde, ehkä. Tein tänään uuden version punaisesta autosta, hieman tarkemman hieman pyöreämmillä renkailla :-)

Se on tietysti tosiasia, että mitä todenmukaisemman mallista tekee, sitä enemmän siinä on ommeltavia osia.

Apua! Nyt tuli mieleen, että eihän vaan kukaan ajattele, että haluan matkia Kvilttaajan hienoa varis-projektia? Se ei mitenkään ole tarkoitukseni. Innostuin vaan leikkimään tuolla ohjelmalla ja ajattelin jakaa kokeiluni tulokset muiden iloksi(?) ja ihmeteltäväksi :-)

Oppia ikä kaikki

Voi että mä tykkään vanhoista suomalaisista sananlaskuista :-) (Äitini oli niissä haka ja harmittaa vieläkin, etten aikanaan tullut kirjoittaneeksi niitä muistiin.) Tänä viikonloppuna on tullut opittua yhtä ja toista tilkkutöistä, sillä mottonani on jo vuosia ollut "mitä en osaa, sen voin oppia". Ja tällä kertaa se viittaa aikaisemman postauksen "isoäidin blokkiin". Sen ensimmäisen blokin jälkeen ajattelin tosissaan, että tässä on taas yksi homma, joka ei ole mun juttu. Mutta yön yli nukuttuani alkoi kummasti tehdä mieli tarttua haasteeseen ja se kannatti. Avainsana ko. hommassa on välisilitys. Sehän kuuluu tietysti kaikkeen, mikä liittyy tilkkutöihin, mutta joskus laiskana hetkenä yritän luistaa ja lopputulos on sitten aitoa mappi Ö -kamaa.

Niinpä olenkin sitten eilen ja tänään kurinalaisesti ommellut ja silittänyt ja ommellut ja...

Tein hommaa toki sarjana, viisi blokkia oli yhtäaikaa valmisteilla, mutta kyllä siihen silti aikaa sai tuhraantumaan. Ja kyllä, blokkeja on kahden kokoisia. Pienemmät ovat kooltaan 14 x 14 cm ja isommat 23 x 23 cm. Peittoon käytän isompia, pienet sitten johonkin muuhun projektiin. Se, millä vuosikymmenellä kyseinen peitto sitten mahdollisesti valmistuu, on vielä ihan arvoitus, mutta aikaa on niin kauan kuin on elämää :-) Ja minulle tärkeintä on itse tekeminen (vaikka ihan kiva on joskus saada valmistakin aikaan). Jos peitosta tekisi saman kokoisen kuin käyttämässäni ohjeessa, puuttuisi enää 17 blokkia. Mutta jostainhan se on aloitettava.

On varmaan tosi tylsää katsella kerrasta toiseen kuvia blokeista, joissa vaihtuu vain väri, mutta tämä on minulle myös päiväkirja, josta voin myöhemmin tarkistaa tekeleitteni tekoajan :-) Ja kun minusta on kyse, niin ihan varmasti aiheet vaihtuu kerrasta toiseen :-D

Leikityttää

Eilinen päivä meni suurin piirtein seuraavasti: ompelu - silitys - ompelu - silitys - ompelu... Vielä muutama ompelu ja silitys ja sitten voin laittaa kuvia :-) Tänä aamuna sen sijaan iski leikkimieli ja leikkikaluna oli Quilt Assistant - ohjelma.

Pieni punainen autohan se siinä :-) Yritin saada aikaiseksi ihan yksinkertaista autoa, mutta täytynee jatkaa vielä yritystä, sillä aika monta osaa siinä edelleen on:

Heh, hauska ohjelma :-) (Ja muistutuksena: kuvat suurenevat klikkaamalla.)