Kylmän karkotukseen

Hyvänen aika sentään, kun olen ollut ahkera ;-)

Pitäisi varmaan piirtää ruksi seinään, sillä tätä ihmettä ei ole aikoihin tapahtunut, nimittäin että saisin villasukista tai lapasista molemmat parit valmiiksi :-D Ja nyt olen puikot kilisten saanut aikaiseksi kolmet sukat ja kahdet lapaset! Ja vielä ihan aikuisten kokoa (pojan jalan koko on 46.) Ihmeiden aika ei ole ohi. Tarina alkaa noista oikean puolimmaisista sinisistä sukista. Poika sai yhtäkkiä sairaalassa ollessamme päähänsä, että haluaa villasukat tuollaisesta raitalangasta. Ja niitä sitten manguttiin siihen malliin, että pakkohan oli tehdä työtä käskettyä. Olin ajatellut sukkia joulupakettiin, mutta tarve oli kuulemma heti. Niinpä tein sitten toisia "näkyvästi" ja toisia, eli noita punaraidallisia, salaa. Hieman hämmästystä herätti jouluaattona sukkien löytyminen paketista: "Missä vaiheessa sä nää oot tehny?"

Sitten käsinepolitiikkaan. Edellisenä talvena lapaset eivät kelvanneet käteen, ei sitten millään. Piti olla nahkahanskat. Tänä syksynä ilmojen alkaessa viiletä luulin olevani viisas ja ostin uudet nahkahanskat. Mutta ei, nyt ne eivät kelvanneet, vaan olisi pitänyt olla lapaset! Ihan oikeasti en aina pysy tuon teinin aivoitusten mukana... Päätinpä sitten sukkaprojektin jälkeen neuloa ne lapaset. Tein ne Nalle-langasta ja se kun on sen verran ohutta, niin tein samantien kahdet, että saa pitää niitä päällekkäin. Itse ainakin nuoruudesta muistan, että kahdet lapaset päällekkäin olivat tosi lämpimät. Se on se kerrospukeutuminen :-) Lapasten valmistuttua olin ihan pallo hukassa, kun ei ollutkaan mitään sohva- & tv-käsityötä ja niinpä kaivoin taas lankavarastoja ja neuloin seuraavaksi sukat itselleni, nuo valkoiset. Jokohan nyt riittäisi? (Lankoja kyllä olisi vielä vaikka kuinka...)

Näitä ei ole koskaan liikaa...

... tai ainakaan omasta mielestäni ei ole :-)

Osallistuin loppuvuodesta kurssille, jossa tehtiin metallikehyksisiä pussukoita ja laukkuja. Olen noita kukkaroita tehnyt aiemminkin, mutta en laukkuja, joten niiden teon oppiminen oli nyt tähtäimessä. Aluksi kuitenkin muistin virkistykseksi ja harjoituksen vuoksi pari kukkaroa:

Ihan peruskukkaroita 18 ja 12 cm:n kehyksillä. Ihan hyvä oli tehdä harjoituskappaleet, totesin.

Seuraavaksi sitten laukun kimppuun. Kehys on 26 cm leveä. Hihna puuttuu vielä, ajattelin tehdä kapean yksivärisen mustan, kun laukun kangas ei enää riitä. Tein laukkuun ensimmäisen kerran elämässäni vetoketjutaskun sisäpuolelle ja se jopa onnistui ihan... jos ei kiitettävästi niin ainakin riittävän hyvin. En muistanut ottaa sisäpuolesta kuvaa, mutta lisään sen tänne myöhemmin.

Ja tässä se sisäpuoli :-)

Välityönä kukkaro 8 cm:n kehyksellä. Ja taas puuttuu kuva vuorikankaasta; se on tietenkin oranssia käpäläkangasta :-) Pitäähän kissaihmisellä olla kissakukkaro!

Monta monituista laukkua olisin halunnut vielä tehdä, mutta aika loppui kesken. Viimeiseksi tekeleeksi jäi tämä iltalaukku I-kehyksellä. Todella helppotekoinen, mitä nyt kehyksen puristaminen ei sujunut ongelmitta. Olin nimittäin onnistunut vääntämään kehystä sen verran, että lukko ei enää napsahtanut kiinni. Onneksi sitkeys palkittiin ja sain lukon taas toimimaan. Kuva on vähän huono salaman heijastuksen vuoksi, mutta kerrottakoon, että kangas on kiiltäväpintainen ja musta ja se on peräisin vanhasta kotelomekosta. En edes muista, koska olen mekon kankaan leikannut talteen, mutta pala siitä vaan sattui käteen kurssiaamuna ja oli juuri passeli tähän laukkuun. Tuohon laitan luultavimmin metalliketjun olkahihnaksi.

Oli hurjan mukava kurssi ja olenkin jo ilmoittautunut seuraavalle samanlaiselle, että pääsisin tekemään ne muutamat, jotka jäi vielä kokeilematta. Valitettavasti olen jonossa, mutta eihän sitä tiedä, jos onni vaikka potkaisisi...

Joulua

Niin on ollut vipinää viimeaikoina, ettei ole tännekään ehtinyt. Ja sitten vielä flunssa kurkkukipuineen ja nuhineen kävi päälle juuri ennen joulua, tietysti. Mutta nyt on rauha maassa (ja ihmisillä hyvä tahto, toivottavasti) ja maha täynnä, joten ehtii vähän postaillakin.

Kaikenlaista on tullut tehtyä, mutta tällä kerralla kuvaan pääsee viimeisellä tilkkutyökerralla tekemäni liina, jonka annoin joululahjaksi hyvälle ystävälle.

Liina on tehty paperitekniikalla ja oli oikeastaan tosi mukava malli ja varsin helppotekoinen. Osa kurssikavereista teki tuon tähden/kranssin kahdella värillä, mutta itse halusin käyttää taustan lisäksi vain yhtä väriä. On rauhallisempi noin.

Oikein rauhallista joulun aikaa kaikille käsityön ystäville!

Lämmintä paleleville

Osallistuin taas tänä syksynä Vantaan Aikuisopiston "Autetaan ommellen ja neuloen" -kurssille. Huonoa onnea oli kyllä taas matkassa roppakaupalla, kun tuli poissaoloja milloin sairauden, milloin jonkun muun syyn vuoksi. Mutta parhaani yritin :-)

Vaaleanpunaisen nutun olen neulonut varmaan yli vuosi sitten, mutta se oli onnistunut piiloutumaan kaikkien keskeneräisten käsitöiden joukkoon. Onneksi vihdoin löytyi. Yläkuvan vasemmanpuolimmaisen nutun neuloin ollessani pojan kanssa kolme päivää sairaalassa. Varmaan hoitajia ja lääkäriä huvitti, kun näkivät minut aina kudin kädessä. Ai niin, yläkuvan keskimmäisestä on puolet neulottu samalla reissulla. Piti välillä käydä hakemassa kotoa lisää lankaa :-) Eipähän käynyt aika pitkäksi. Näiden neulomusten lisäksi ehdin ainoastaan leikkaamaan ekalla kerralla erinäisiä trikoopipon kappaleita ja viimeisellä kerralla ompelemaan collegehousun saumoja.

Muut naiset olivat sitten sitäkin ahkerampia:

Kaiken kaikkiaan saimme aikaiseksi 213 vaatetta lähetettäväksi apua tarvitseville. Ja tällä kerralla teimme yhteisen päätöksen, että kaikki vaatteet lähtevät SPR:n kautta maailmalle. Ja tammikuussa taas jatketaan!

Onnenpäivä

Viikko-ohjelmaan tuli erinäisistä syistä muutos, joten tämä postaus tuleekin ihan oikeaan aikaan eikä jälkijunassa. Ihan ensiksi kuitenkin muistaessani kiitän kaikista kommenteista tuohon kaleidoskooppi-postaukseen ja iso kiitos myös nimipäiväonnitteluista :-)

Eipä ole varmaan vuosiin ollut näin mukavaa nimipäivää: olo oli ihan kuin lapsella, kun innoissani availin saapuneita pulleita kuoria.

Tässä kaikki ihanuudet yhteiskuvassa. Kaikille löytyy aivan varmasti käyttöä, jos ei ennemmin, niin sitten myöhemmin :-) Iso KIITOS!!!

*****
Ps. En itse huomannutkaan, että yksi lähetys puuttuu vielä. Nyt jännityksellä odotetaan, onko postilaitos onnistunut hukkaamaan sen, mikä ei kyllä olisi ensimmäinen kerta maailman historiassa.

*****
29.10.2014 Voi turkasen turkanen! Kun on postin, tai siis Itellan, kanssa tekemisissä, voi varautua mihin vaan. Niinhän siinä sitten kävi, että yksi kangas jäi tulematta ja seilaa nyt jossain, ties missä. Harmittaa eniten lähettäjän puolesta, joka oli superystävällinen ja lähetti korvaavan nimpparikankaan tilalle:

Iso kiitos tästäkin :-)

Toivottavasti tämä oli ainoa takaisku tälle kangasvaihdolle.

Tiedoksi

Olin ihan unohtanut, että minullahan on huomenna nimipäivä. No ei sen puoleen, mitäpä tuota muistamaan, mutta tänä vuonna se on superkiva päivä, kiitos Tilkkutien Tiinan järjestämän kangasvaihdon :-) Tänään jo postinjakaja joutui pudottelemaan postin useammassa erässä luukusta, kun kaikki kuoret eivät kerralla mahtuneet.

Valitettavasti en pääse esittelemään kangas-ihanuuksia ennen kuin aikaisintaan perjantaina, mutta hyvää jaksaa odottaa, eikö? :-)

Harsinta-avustaja

Olisin voinut lyödä vetoa, että tähän hommaan saan apulaisen ja niinhän siinä kävi:

Ainoa mahdollinen paikka, johon kaleidoskooppityö mahtuu suorana on olohuoneen lattia ja siihen sen aamupäivällä leväytin... eikun siis siististi asettelin :-) Sitten vaan harsimaan ja ei aikaakaan, kun etusormen päässä oli rakko. Olen tosi huono käyttämään sormustinta, mutta nyt se oli pakko ottaa käyttöön. Turo tuossa vahtii, että a) kankaat pysyvät paikallaan ja b) kaikki sujuu sääntöjen mukaan. On se mukavaa, kun on apulaisia joka hommaan :-)

Välihuokaus

On kyllä ollut niin tilkkutyöntäyteinen alkusyksy ettei ole ehtinyt blogiakaan päivittämään. Mutta nyt on työ sen verran hyvässä vaiheessa, että voin esitellä tähän astisen tilkkuiluhistoriani vaativimman tekeleen:

Tilkkutyökurssin alettua tänä syksynä opettajamme esitteli meille amerikkalaisen Ricky Tims'in Kaleidoskooppi-mallin ja kysyi, haluammeko tarttua haasteeseen. No tietysti halusimme. Alkuun olin kyllä aivan pihalla koko hommasta, kaikki tuntui vaikealta kankaiden valitsemisesta lähtien. Mutta sitten kun pääsi alkuun, niin tekotapa selkeni ihan kuin itsestään. Kankaiden valitseminen oli kyllä haastavaa jokaisessa "välivaiheessa", enkä välttynyt purkamiseltakaan, mutta loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen aikaansaannokseeni. Eikä tuosta puutu "enää" kuin tikkaus ja reunukset ja sitten se on valmis ripustettavaksi olohuoneen seinälle paraatipaikalle. Sen jälkeen voinkin ruveta miettimään uuden sohvan ja verhojen ostoa, ne kun ovat täysin eri värimaailmaa kuin tämä työ :-D

Ps. Työn koko on 115 x 115 cm.