Telefoonipussukka

Pitkään suunniteltu on puoliksi tehty ja aina ei lopputulos ole sitä, mitä oli suunniteltu. Näin kävi tällä kertaa.

Ostin kesällä uuden puhelimen ja halusin itse tehdä sille pussukan. Ideoita oli kymmeniä, mutta mikään ei edennyt toteutusasteelle. Tänään aamulla käteen osui sisustuskankaiden mallitilkuista tekemäni... no höh, mikä se nyt on... no, joku ompelus, josta piti tulla joskus jotain muuta, mutta ahaa-elämyksen jälkeen se päätyikin sitten tähän projektiin. Kuten tiedätte, sisustuskankaat ovat kohtuullisen paksuja ja sen tulin toteamaan kääntäessäni työtä oikein päin, huh. Ei siis ihan paras mahdollinen kangasvalinta tähän työhön. Tai ainakin vanun olisi voinut jättää välistä pois... ai niin, mutta eihän tuosta alunperin pitänytkään tulla puhelimen pussukkaa...

Takapuoli. Harmillisesti kuva vääristää värejä, kankaat ovat todella kauniin värisiä, eivät ollenkaan noin hailakoita.

Sisäpuoli. Ajattelin ensin laittaa sulkimeksi nepparin, mutta tulin ajatelleeksi, että kosketusnäyttö ei ehkä hirveästi tykkää painamisesta, joten päädyin tarranauhaan. Ja tietysti en löytänyt valkoista, vaikka sitä ihan varmasti jossain on ja siksi piti laittaa tuollaista tyhmää beigeä. Ja värit ovat tässäkin ihan jotain muuta kuin mitä oikeasti ovat. Ripustuslenkin muistin liian myöhään, joten sitä ei ole.

Onkos tässä työssä nyt sitten mitään hyvää? Juu, se on kokonsa puolesta kuin mittatilaustyönä kyseiselle telefoonille tehty, se on kauniin värinen livenä ja se täyttää tarpeen siihen asti, kun saan aikaiseksi tehdä toisen niistä kymmenistä ideoista. Sillä eikös puhelimellakin voi olla vaihtopussukka?