Tuolin uusi elämä

No nyt sitten tämän kesän puuhailuista. Vihdoinkin. Edellisessä postauksessa esittelin ompelemaani farkkupintaa, jonka piti alunperin tulla tähän projektiin, mutta suunnitelma sitten muuttuikin kesken kaiken. Edelleenkään en paljasta, mitä siitä edellisestä farkkupinnasta tulee, mutta sen toisen kylläkin:

Pojallani on käytössään parhaat päivänsä nähnyt työtuoli, joka aikanaan pelastettiin joutumasta kaatopaikalle. Tuoli oli muuten aivan siisti ja ehjä, mutta musta keinonahkapäällinen oli kulunut. Lupasin ommella siihen päällisen, mutta siinä venähti aikaa niin, että tuolin sisuksetkin tulivat näkyviin. Nyt kesällä tartuin sitten toimeen ihan tosissaan ja kun aikansa tekee hommia, niin joskus tulee valmistakin :-) Tuossa on farkkutilkkuja valehtelematta monelta vuosikymmeneltä. Eikä laatikko tyhjentynyt edes puolilleen :-p Ja kuten arvata saattaa, kissa jälleen kuvassa mukana, tällä kertaa Turo :-) (Piti vähän poistaa taustalta rakkaan teini-ikäiseni työpöydän sotkuja, eihän niitä nyt kaikelle maailmalle kehtää näyttää.)

Tuoli takaa. Täytyy sanoa, että olen lopputulokseen erittäin tyytyäinen. Minkäänlaista ohjetta ei ollut, ainoastaan kuvia vastaavista olin nähnyt. Ehkä sitä on jotain tullut opittua ompelemisen jalosta taidosta tässä elämän myötä :-) Saatan vielä ommella tuohon jonkinlaisen irtopäällisen etupuolelle, jonka saisi sitten helposti pesuun. Mutta kerran hylätty tuoli sai vielä jatkoaikaa :-)