Säästääkö vai eikö säästää?

Nyt joku voisi tulla ja potkaista meikäläistä takalistoon ja sanoa, että kaikkea ei tarvitse säästää :-) Kokeiltiin viime syksyn tilkkutyö-kurssilla tilkkumaalausta ja siihen piti tietysti olla paljon kangassilppua. Harjoitustyöstäni tuli kaikkea muuta kuin esittelykelpoinen ja totesinkin, että ei se ollut ehkä mun juttu, kun en osannut tehdä yhtä hienoja tauluja kuin Noriko Endo (olen pahemman luokan perfektionisti). Mutta siitä huolimatta sen jälkeen minun on ollut todella vaikeaa heittää pois kangassuikaleita :-\ Siis eihän sitä voi tietää, milloin se tilkkumaalaus-into iskee ja voi kai sitä tehdä muunkinlaisia töitä kuin em. taiteilija :o)

Nyt tää menee taas leikkaamaan neliöitä (ja säästää ne silput) ja toivoo, että saisi edes hetken tehdä hommaa ilman apulaista :-)

Tärkeä löytö

Tarpeeksi kauan kun penkoo ja jokaisen pussukan tutkii niin lopulta löytää etsimänsä. Saanko esitellä: muistikirjani, jota käytän käsityökursseilla muistiinpanojen kirjoittamiseen :-)

Vanha tuttu sekä puolivalmis

Liekö lähestyvän tilkkutyö-kurssin syytä, mutta mua on alkanut ihan kamalasti tilkututtaa. Olen tässä useampana päivänä leikellyt neliöitä, kun haluaisin ihan oikeasti tehdä  sellaisen "isoäidin peiton" (Granny Square Quilt). Joku jo huutelee, että tekisit ensin ne keskeneräiset valmiiksi, mutta enhän minä sellaista nyt mene tekemään, kun on tämä inspiraatio :-)  Keskenhän se tämäkin projekti jää, mutta onpahan tulevaisuudessakin tekemistä, hih. Kangasvarasto ei kamalan paljon kutistu, sillä olen ainakin toistaiseksi leikellyt neliöiksi kaikkia pieniä kankaanpaloja. Mahtaako olla perinnöllistä (vrt. aiempi postaus)? Homma keskeytyi jälleen kerran vakituisen apulaisen saavuttua paikalle.

Keskeneräisistä puheenollen, löysin vaihteeksi yhden sellaisen. Tuo on taas kurssilla kokeiltua, malli on Ruutujen tanssi. ja koska muistikirja on edelleen kateissa, niin enpä nyt tähän mallin nimeä laita :-) Saa muistuttaa, kiitos! Tuosta palasta olen melkoisen varma, että siitä tulee pöytäliina. Ja kankaat, yllätys yllätys, on Marimekkoa. Tosi kiva malli.

Kissahäiriö vai häiriökissa?

Leikkaa nyt sitten tässä jotain... :-)

Ideoita?

Jaahas, mitenkähän tämän aloittaisi? Löysin kuvan ympyrät penkoessani yhtä tilkkulaatikkoa. Noiden tarina on seuraavanlainen: kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, äitini harrasti myös tilkkutöitä. Valitettavasti hän sairastui rintasyöpään ja kuoli syksyllä 1996 62-vuotiaana. Kankaiden lisäksi minulle jäivät sitten tietysti myös kaikki hänen tekemänsä ja aloittamansa tilkkutyöt. Olen monesti niitä hypistellyt ja ihmetellyt, että mitä ihmettä voisin niistä kaikista tehdä, kun poiskaan en raatsi niitä heittää. Nuo ympyrät ovat yksi esimerkki. Äidilläni oli varmasti jokin suunnitelma noiden varalle, mutta siitä ei ole mitään paperilla, joten voin vain arvailla. Nyt saisi esittää ideoita, mihin voisin noita käyttää, otan kaikki kiitollisuudella vastaan :-) Minua itseäni ehkä eniten häiritsee noissa, miten sen nyt sanoisi, värien ei niin harmoninen käyttö (anteeksi, äiti-kulta)  :-)

Sitten vielä yksi ehkä vähän huvittavakin seikka äitini tilkkuilusta. Kuten jo aiemmin mainitsin, hänelläkään ei ollut pulaa kankaista, mutta siitä huolimatta hän on nuokin tehnyt kaikkein pienimmistä kankaan jämäpaloista, joista osa oli leikattu mm. vanhoista vaatteista. Tunnistan noista palasista ainakin kolme 70-lukulaista leninkiä, joista yhden isommista paloista ompelin taannoin esittelemäni pussukan. Varsinaista kierrätystä :-)

Mitähän tästä?

Hoh-hoijaa... Yhtä kangaskasaa penkoessani löysin tämän tekeleen. Tuo on ihan ensimmäisellä tilkkutyö-kurssilla tekemäni hirsimökki-harjoitelma. Tai hirsimökki-muunnos, oikeustalon portaat se taisi olla. (Syvä huokaus) mitähän tuostakin tekisi, vai tekisikö mitään? Tuo jäi "vähän" vaiheeseen, kun tuota tummanvihreää kangasta ei ollut tuon enempää.

Nyt muistuikin mieleeni ajatuksia tuosta ensimmäisestä kurssista. Olin perinyt äidiltäni kaikki tarvittavat välineet (leikkuualusta, viivain ja leikkuri) ja hillittömän määrän kankaita. Ne lisättynä omaan hillittömään kangasvarastooni totesin tuolloin, että kyseiselle kurssille en aio ostaa yhtään mitään, en ainakaan kangasta :-) Mutta niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäisen kurssin sinnittelin olemassa olevilla kankailla, mutta jo seuraavalle piti ostaa "ihan oikeita" tilkkutyö-kankaita ja sitten lisää ja... Millä ihmeellä saadaan kangasvarastoa pienemmäksi, kun aina vaan haluaa ostaa uusia?

Mutta vielä tuohon tämän postauksen työhön. Ehkä voisin tehdä siitä pöytäliinan leikkaamalla julmasti liiat pois ja lisäämällä reunukset kuvan tyyliin? Pistetään harkintaan.

Kolme kahdeksasta

Ilta-auringon paistaessa parvekkeelle iski joku ihmeen tarmonpuuska, joka ei kyllä valitettavasti kestänyt kovin kauan.

Sain pääteltyä "langanpäät" peräti kolmesta korista! Enää viisi jäljellä, huh! Yök, yök, inhoan lankojen päättelyä.

Korit on virkattu poppanasta. Tarina näiden takana on seuraavanlainen: muutama vuosi sitten ilmoittauduin aikuisopiston kädentaitopajaan. Yhdellä tunnilla opettaja opetti tuota korin virkkausta. Silloin ajattelin, että ei, tuota en halua tehdä ikinä. Mutta kuinkas sitten kävikään? Muistin, että minullahan on vanhoja trikoon paloja vaikka kuinka ja niin löysin itseni leikkaamasta niitä kuteeksi. Ja sen jälkeen virkkaamassa kuteesta koria :-) Myöhemmin muistin, että minulla on ostettuna tuota vaaleanpunaista poppanaa ja päätin sitten kokeilla saisiko siitä virkattua korin. Kuvassa tulos ja pari kaveria. Menin jopa niin pitkälle, että kun näin kierrätyskeskuksessa pussillisen eri värisiä poppanakiekon loppuja nappasin ne mukaani riemusta hihkuen ja korin kuvat silmissä vilistäen :-D Koskaan ei pitäisi sanoa "ei koskaan".

Näyttelykuvia Vantaalta, osa 3

Vielä muutama kuva näyttelystä:

Koruja oli enemmänkin, mutta tässä muutama suosikkini:

Kuten jo aiemmin mainitsin, näyttelyssä oli myös työpaja, jossa pääsi tekemään kaikkea kivaa. Ryijystä laitoinkin jo kuvan.

Ihastuin todella näihin pajusta punottuihin pikkulaukkuihin. Reunimmaiset opettaja Anita Vilénin käsialaa, keskimmäinen oli kuulemma jonkun kävijän tekemä. Tein itsekin yhden, mutta siitä ei tullut ollenkaan noin hieno ja kaulanauha puuttuu vielä, joten kuva myöhemmin jos koskaan :-)