Kollaasivihko

Kollaasitekniikka taisi olla ihan ensimmäinen juttu, mitä kokeiltiin tämän syksyn tilkkutyökurssilla. Itse tein sillä kerralla keskeneräistä patalappua (jota en voi vielä esitellä, kun siitä puuttuu ripustuslenkki, hohhoijaa), mutta tekniikkaa oli sitten pakko kokeilla kotona. Ensimmäinen versio meinasi lentää roskiin, kun en ollut jälkeen tyytyväinen, mutta opettaja kehotti kokeilemaan lisätikkauksia ja erivärisiä lankoja ja johan alkoi työ näyttää erilaiselta. Ja homma olikin niin kivaa, että piti toinenkin kollaasi surauttaa. 

Halusin tehdä välillä jotain muuta kuin pussukoita, joten se jälkimmäinen kollaasikangas päätyikin sitten vihkon kansiksi. Mainittakoon tuosta kollaasin suunnittelusta sen verran, että muut käyttivät työhön huomattavasti suurempia tilkkuja, kun taas meikäläinen tavoilleen uskollisena nyhräsi pienen pienten palojen kanssa :-)

Ompeluinnostuksissani kirjoin vanhaan kanttinauhaan koristeommelta ja pätkä päätyi vihkon selkämykseen.

Vihkon sivut leikkasin "kierrätyspaperista", eli pojan vanhojen kouluvihkojen tyhjistä sivuista ja muista irrallisista papereista. Ompelin sivut kiinni kanteen ompelukoneella ja nro 100 neulalla.

Tuo kollaasitekniikka oli kyllä niin hauskaa, että olen jo suunnitellut tekeväni sillä vaikka mitä. Nyt on vain taas päällä kamala luomisentuska, kun ideoita pursuaa enemmän kuin on mahdollista tehdä. Yritän vetää henkeä ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan... tai korkeintaan kahteen... eikun kolmeen...

Pyramidin muotoa

Kylläpäs olen "taas" ollut ahkera! Sain viime torstain tilkkutyötunnilla aikaiseksi...

... hus, Panu, pois siitä, älä syö sitä vetoketjua!!!

Panu: No mutta, palvelija hyvä, etkös vieläkään muista, että minähän olen virallinen tarkastaja, joten minun täytyy tarkastaa!

Justiinsa niin. Tarkastajan mentyä matkoihinsa voin vihdoin esitellä torstain tuotoksen: pyramidipussukka! Nappasin aamulla mukaan pari "isoäidin blokkia", kun olivat tuohon tarkoitukseen juuri sopivan kokoisia. (Peittoonhan voi sitten ommella uusia blokkeja.)

Pussukka takaa. Huomio: pussukassani on ripustuslenkki! Olin sen tietysti taas kerran unohtanut, mutta opettajan lievän painostuksen jälkeen ratkoin pienen reiän saumaan ja hups vaan, lenkki paikoilleen.

Toinen sivu. Tätä oli kiva tehdä. Pitäisiköhän tehdä toinen?

Uusi blogi

Bloggaaminen on niin hauskaa, että piti taas perustaa uusi blogi :-) No joo, sille oli ihan oikeasti tarve, sillä ei sitten tuntunutkaan hyvältä ajatukselta kirjoittaa tänne käsityökoulu-juttuja. Eli jatkossa ne kirjoitukset löytyvät täältä. Tervetuloa sinnekin :-)

Telefoonipussukka

Pitkään suunniteltu on puoliksi tehty ja aina ei lopputulos ole sitä, mitä oli suunniteltu. Näin kävi tällä kertaa.

Ostin kesällä uuden puhelimen ja halusin itse tehdä sille pussukan. Ideoita oli kymmeniä, mutta mikään ei edennyt toteutusasteelle. Tänään aamulla käteen osui sisustuskankaiden mallitilkuista tekemäni... no höh, mikä se nyt on... no, joku ompelus, josta piti tulla joskus jotain muuta, mutta ahaa-elämyksen jälkeen se päätyikin sitten tähän projektiin. Kuten tiedätte, sisustuskankaat ovat kohtuullisen paksuja ja sen tulin toteamaan kääntäessäni työtä oikein päin, huh. Ei siis ihan paras mahdollinen kangasvalinta tähän työhön. Tai ainakin vanun olisi voinut jättää välistä pois... ai niin, mutta eihän tuosta alunperin pitänytkään tulla puhelimen pussukkaa...

Takapuoli. Harmillisesti kuva vääristää värejä, kankaat ovat todella kauniin värisiä, eivät ollenkaan noin hailakoita.

Sisäpuoli. Ajattelin ensin laittaa sulkimeksi nepparin, mutta tulin ajatelleeksi, että kosketusnäyttö ei ehkä hirveästi tykkää painamisesta, joten päädyin tarranauhaan. Ja tietysti en löytänyt valkoista, vaikka sitä ihan varmasti jossain on ja siksi piti laittaa tuollaista tyhmää beigeä. Ja värit ovat tässäkin ihan jotain muuta kuin mitä oikeasti ovat. Ripustuslenkin muistin liian myöhään, joten sitä ei ole.

Onkos tässä työssä nyt sitten mitään hyvää? Juu, se on kokonsa puolesta kuin mittatilaustyönä kyseiselle telefoonille tehty, se on kauniin värinen livenä ja se täyttää tarpeen siihen asti, kun saan aikaiseksi tehdä toisen niistä kymmenistä ideoista. Sillä eikös puhelimellakin voi olla vaihtopussukka?

Luokkakuva

(copyright Hiekkaharjun käsityökeskus/Tiina Valaranta)

(No joo, kyllästyneenä facebookin upotustoiminnon hitauteen päätin liittää kuvan perinteisesti.) Eli tässä käsityökoulun luokkakuvamme yhtä oppilasta paitsi.

Innostuin tähän käsityökoulu-ajatukseen viime keväänä, kun etsin tietoja käsityötarvikekirpputorista, joka järjestettiin tuolla Hiekkaharjun käsityökeskuksessa. En ollut koskaan aiemmin kuullut moisesta "Käsityön taiteen perusopetuksesta", mutta mitä enemmän luin, sitä enemmän innostuin. Voi, miksi en tuota aiemmin löytänyt, harmittelin, mutta parempi myöhään jne. Kesto (neljä vuotta) on pitkä, mutta veikkaan opintojen päättyessä ajattelevani ajan menneen hurauksessa.

Huomasin yhtenä päivänä huvittuneena tuossa oikealla olevassa "Tietoja minusta"-kohdassa lauseen "Toiveissa olisi vielä jonain päivänä päästä opettelemaan ainakin pitsinnypläystä, kirjansidontaa, kangaspuilla kutomista ja...".  Nypläystähän olen jo omatoimisesti ehtinyt kokeilemaan, kirjansidonta ja kangaspuilla kutominen tulevat tutuiksi sitten kässäkoulussa. Ja monta muuta juttua...

Alkajaisiksi oma kuva

Eilen oli ensimmäinen Taito Uusimaan Vantaan Aiku-Helmen kahdeksannen aikuisryhmän oppitunti. Meitä oli paikalla 13 (jos oikein muistan) innokasta naista opettajan (Tiina Valaranta) lisäksi. Alku meni tutustuessa ja alkuinfossa, mutta päästiinhän me vähän puuhastelemaankin :-)

Rautalangasta ja lisukkeista pääsi jokainen muotoilemaan oman kuvansa, jotka sitten ripustettiin seinälle ns. luokkakuvaksi :-) Ensimmäinen reaktio oli tietysti "iik, en osaa", mutta se meni onneksi  nopeasti ohi. Onko tuo sitten näköinen, onkin jo ihan toinen juttu, mutta minua se kuitenkin esittää :-)

Pinnan sommittelu oli varsinaisena oppiaiheena ja saimme tehtäväksi piirtää ornamenttia geometrisista kuvioista ja sitä sitten seuraavalla kerralla jatketaan.

Tästä se lähtee, neljän vuoden käsityön taiteen perusteiden opiskelu :-)

Kohta tulee kiire

Just niin, vai mitä sanotte meikäläisen alkavasta syksyohjelmasta, alk. 29.8:

• joka toinen maanantai-ilta nukkekoti-kurssi,
• keskiviikkona aamupäivällä tilkkutöitä, 
• torstaina aamupäivällä tilkkutöitä,
• torstaina illalla käsityön taiteen perusopintoja,
• perjantaina aamupäivällä hyväntekeväisyys-käsitöitä.

Sanotaanko näin, että syys- ja lokakuu ovat omalla kohdallani erittäin käsityöpainotteisia :-) Mutta oma valinta, en valita! Tuosta ohjelmasta on myöskin se hyöty, että tuleepahan tännekin jotain näytettävää :-)

Mukavaa alkavaa syksyä kaikille käsityön ystäville!

******
Edit. 30.8. Jouduin pudottamaan ohjelmasta toisen tilkkutyökurssin, sillä jotenkin alkoi mietityttämään, miten selviän tuosta kaikesta :-)

Koruja ja pikatuliainen

 

Tulipa tehtyä oikein pikapatalappu kylään viemisiksi. Sopivasti oli häälahjatyöstä jääneitä suikaleita ompelupöydällä, joten ei tuhraantunut niidenkään leikkaamiseen aikaa :-)

Tämä on taas yksi niistä koruista, jotka näyttävät livenä huomattavasti paremmilta kuin kuvassa. Akaattia, amatsoniittia ja lasikristalleja.

Tämä rannekoru on osittain kierrätystä, sillä kukkahelmet ovat puretusta korusta. Olivat juuri sopivia noiden sinisten möllyköiden seuraksi :-)