Uusi kevättakki

Kevät on tullut, ainakin kalenteri näyttää niin 😊 Vappusää on kerrankin aurinkoinen, mutta sitä iloa tasoittaa kylmyys. Johan me suomalaiset riehaannuttaisiin ihan liikaa, jos vielä osuisi lämpöaalto tähän karnevaaliin. Onneksi se on harvinaista herkkua (juu, tämä oli sarkasmia). 

Uudesta välikausitakista on ollut pulaa jo monena välikautena, mutta ei ole enää.

Tuli tekaistua bomberjakku, kaavat ja ohjeet Suuri Käsityö -lehden numerosta 4/2017. Eikä tarvinnut käydä kaupassa tarpeita hankkimassa, kaikki löytyivät kaappien kätköistä. Päällikangas on vuonna 1996 edesmenneen äitini joskus ostama, taitaa olla jonkinlaista sisustuskangasta. Se on tullut vastaan erinäisiä kertoja, mutta vasta nyt ilmoitti haluavansa tulla takiksi. Viime syksystä asti asiaa harkitsin ja nyt olen erittäin tyytyväinen päätökseen :-)

Vuorikangas on vähintäänkin yhtä vanha kuin päällinen, todennäköisesti jopa hieman vanhempi. Kuvassa hieman huonosti näkyy, mutta se on kompassikuvioista viskoosia, joka on ollut poistolistalla monen monta kertaa. Onneksi olen noissa poistoissa äärettömän laiska, sillä kangas kävi tuohon tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. Juuri tarkoitukseen sopiva vetoketju löytyi vetoketjulaatikosta ja resoriakin oli riittävästi kangasvarastossa. Ripustuslenkin halusin lisätä käytännöllisyyden vuoksi, vaikka sitä ei lehden ohjeessa ollutkaan. Sen tein vuorikankaasta.

Mallissa ei ollut myöskään taskuja, mutta halusin ne ehdottomasti. Se oli kankaan kuosin lisäksi toinen asia, jota mietiskelin viime talvena. Päädyin sitten tekemään sivusaumataskut, olivat helpoimmat toteuttaa. Olen kyllä kauan aikaa sitten tehnyt bomberjakun ns. kaitaletaskuillakin, mutta nyt en jaksanut ryhtyä siihen puuhaan. Ja että tavarat kestäisivät taskussa päätin vielä laittaa kiinnittimeksi napin ja lenkin. Tuli testattua parikymmentä vuotta laatikossa lojuneita Prymin painonappipihtejäkin 😛 Niillä napit (juu, vanhaa varastoa nekin) sujahtivat paikalleen melkein itsestään. Saatan käyttää niitä toisenkin kerran 😂

Olen todella tyytyväinen sekä takkiin, että itseeni. Nuorempana ompelin itselleni paljonkin vaatteita ja lapselle tuli niitä myös tehtyä hänen ollessaan siinä iässä, että äidin tekemät kelpasivat. Jostain oli viime aikoina kuitenkin hiipinyt mieleen epäilys, että osaankohan enää. Näköjään jotkin taidot pysyvät ja vieläpä jalostuvat vuosien saatossa (kärsivällisyys varsinkin). Sormet syyhyävät jo seuraavan ompeluprojektin pariin.