Koruja ja pikatuliainen

 

Tulipa tehtyä oikein pikapatalappu kylään viemisiksi. Sopivasti oli häälahjatyöstä jääneitä suikaleita ompelupöydällä, joten ei tuhraantunut niidenkään leikkaamiseen aikaa :-)

Tämä on taas yksi niistä koruista, jotka näyttävät livenä huomattavasti paremmilta kuin kuvassa. Akaattia, amatsoniittia ja lasikristalleja.

Tämä rannekoru on osittain kierrätystä, sillä kukkahelmet ovat puretusta korusta. Olivat juuri sopivia noiden sinisten möllyköiden seuraksi :-)

Lisää koruilua ja voi pettymyksen pettymys...

Tänään aamukahvin jälkeen iski taas into tehdä koruja:

Näillä aloitin ajatuksena tehdä rannekoru (kuinkas muutenkaan), mutta yhtäkkiä into hävisi taivaan tuuliin, kun en enää tykännytkään noista helmihatuista noiden akaattien kanssa. No höh.

Päädyinpä sitten taas pujottelemaan helmiä vaijeriin. Nuo kyaniitit on niiiiiiiiin ihanan värisiä! :-)

Mutta mikä onkaan sitten se otsikossa mainittu pettymys? Se ei liity mitenkään helmiin, vaan Vantaan Aikuisopiston syksyn kurssitarjontaan:

(kuvankaappaus Ilmonetista)

siis EI pitsinnypläystä???!!! Arrrrgggghhhh, kuinka mä kestän tämän?

Vaihtelu virkistää

Tänään aamu(päivä)kahvin jälkeen nappasin helmilaatikot esille ja tekaisin kaksi helppoa rannekorua. Ihanan vapauttava tunne pujottaa helmiä vaijeriin, kun olin viimeiset pari kuukautta "tuskaillut" sen häälahjan kanssa. Sillä enhän tietenkään voinut tehdä mitään muutakaan käsityötä, vaikka pää pullisteli kaikista ideoista :-)

Vaaleanpunainen värjättyä akaattia ja vihertävä amatsoniittia.

Salaisuus paljastuu

No niin, nyt voin esitellä edellisen postauksen työstä loputkin :-) Kerrottakoon alustukseksi vähän taustaa. Kun kuulin hyvän ystäväni kesähäistä, alkoi heti päässäni laukata erilaisia ajatuksia häälahjasta, tietysti. Kun sitten hääparilla ei ollut esittää lahjatoiveita, päätti käsityöihminen antaa lahjaksi käsityötä, sehän on ihan selvää. Aikani netissä ideoita etsittyäni törmäsin mieleiseeni. Mutta siirryinkö heti toteutusvaiheeseen, kun aikaa oli reilusti, parisen kuukautta? No en tietenkään, sillä mitä sitä liian aikaisin aloittamaan. Niin siinä sitten kävi, että tavoilleni uskollisena ryhdyin puuhaan viikkoa ennen h-hetkeä :o) Ja alkuosan tein vielä kahteen kertaan, kun en ensimmäisen väreihin ollut tyytyväinen. Melkoisen ahkeraa ompelua oli ohjelmassa monen päivän ajan, mutta valmista tuli ja se on pääasia.

 Ta-daa! Tässä se nyt on koko komeudessaan, Haalari-Sam ja Aurinkohattu-Sue ;-D (siis oikeasti Overall-Sam ja Sunbonnet-Sue).  Ja minä, joka äärettömän harvoin saan mitään valmista aikaiseksi, olen tuosta työstä niin uskomattoman onnellinen.

Mulla oli käytössä ainoastaan Samin ja Suen sekä sydämen kaavat ja niiden lisäksi yksi ainoa kuva, joka sekään ei ollut parasta mahdollista laatua. Siispä jouduin taustan hirsimökkikaitaleiden leveyksiä ja pituuksia arvioimaan tuon sydämen koon perusteella, mutta onnistuin siinä omasta mielestäni varsin hyvin.

Työn tausta näyttää tältä ja tuossa näkyy nyt se "sydänkiemura" kokonaisuudessaan. Sen malli oli myös kaavoissa, enhän muuten olisi sitä keksinyt. Ja tietysti tuo lappunen on vinossa!!! Ompeluvaiheessa ja sen jälkeenkin se näytti olevan aivan suorassa, mutta valokuva paljasti todellisuuden. No, täydellistä ei voi olla, ei.

Tässä lähempi kuva tuosta miksi-sitä-nyt-sanotaankaan-en-muista-lappusesta. Tulostin sen kuvansiirtopaperille ja silitin kankaalle, simppeliä. Parempi olisi kyllä ollut, jos olisi ollut käytössä tulostettavaa kangasta, mutta meni se noinkin.

Lähikuva. Tuossa applikointivaiheessa olin onneni kukkuloilla, se vaan oli niin mukavaa :-) Lisää sitä!

Ripustuksessa päädyin sitten tälläiseen versioon. Noita sydämiä ompelin paikalleen hääpäivän aamuna, luonnollisesti, sillä tavoilleni uskollisena kävin ne ostamassa vasta edellisenä päivänä :-) Tuossa on kaksi sydäntä vastakkain sekä tukevuuden vuoksi, että myös värityksen, sillä toinen puoli on reunukseen sopiva vaalea (näkyy taustakuvassa). 

Hääpäivä oli lämmin, morsian oli huippukaunis ja sulhanen komea. Kirkossa oli niin kuuma, että hikikarpalot valuivat selkää pitkin ja jalkoja särki uusissa kengissä(!). Jälleen kerran "viisas" osti uudet korkokengät edellisenä päivänä ja nyt on varpaat laastaroitu rakkojen vuoksi, mutta onneksi ne paranevat aikanaan. Pääasia on, että ystäväni Minna ja Marko saivat onnellisesti toisensa :-)

Ei ihan mutta melkein

Onpas taas aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Käsitöiden teko on ollut alkukesästä aika vähissä, mutta aivotyötä on tullut tehtyä sitäkin enemmän. Ja niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Viime päivät ovatkin sitten olleet melko kiireisiä, mutta syyn paljastan vasta muutaman päivän kuluttua. Pientä maistiaista kuitenkin seuraavassa:

Blogiani seuranneet tietävät, että kammoksun ja pelkään tikkaamista, mutta viime päivinä sitä on tullut harjoiteltua enemmän kuin tarpeeksi. Kokeilin tuohon sydänkiemuraan tuollaista paperin päältä ompelua ja se oli kyllä mulle oikein sopiva apukeino, mutta niin kuin kuvasta näkyy, välillä on vähän lipsunut viivalta. Nyt kuitenkin ajan perfektionisti-peikon matkoihinsa ja annan lipsumisten olla. Jäljellä on vielä tiukka viime hetken rutistus ennen helpotuksen huokausta.

Palaan pian! :-)

Neulotut peitot

Osallistuin keväällä aikuisopiston hyväntekeväisyyskurssille (kerroin siitä täällä), mutta unohdin ottaa kameran mukaan viimeiselle kerralle, että olisin saanut ikuistettua tekeleemme. Onneksi opettajallamme oli parempi muisti ja hän lähetti meille osallistujille muistinvirkistys-kuvia. Ihan omalla luvalla laitan tähän yhden, jossa näkyy osa valmistuneista peitoista, jotka jossain vaiheessa pääsevät johonkin päin maailmaa lämmittämään palelevia.

 

Vantaan aikuisopiston hyväntekeväisyyskurssit jatkuvat taas syksyllä ja ohjelmaan on lisätty myös ommeltavat työt neulottavien lisäksi. Innolla aion olla taas mukana ja kun olen ennakkoilmoittautunut jo kahdelle tilkkutyökurssille alkaa ollakin syksyksi melkoisesti ohjelmaa tiedossa. Toivottavasti se pitsinnypläys vielä mahtuu johonkin väliin :-)

Tänään ja huomenna onkin sitten omalla kohdallani kevään viimeinen kurssi: menen tekemään hopeasavesta uuden sormuksen viime talvena kadottamani tilalle (kuvassa alla).

Hyvä/paha netti

Nyt täytyy purkaa ajatuksia, että saa ne pois päästä pyörimästä :-) Sen sijaan, että olisin tehnyt käsitöitä, olen viime päivät (aika monta päivää) surffannut netissä katselemassa toisten tekemiä ihania käsitöitä. Siinä on vierähtänyt tunti jos toinenkin ja pää täyttyy uusista ideoista tyyliin "ton haluan tehdä ja tuon ja tuonkin ihan varmasti joskus teen...", mutta mitään ei saa edes aloitettua, kun jatkuvasti tulee uusia ja uusia ihania juttuja vastaan. Siis voiko tästä nyt vetää sen johtopäätöksen, että netti on paha asia, ainakin käsitöiden harrastajalle? No ei tietenkään, mistäs niitä ideoita muuten tulisi, sanoo nettiaddikti :-D 

Mikä avuksi? Pitäisikö tehdä itselle aikataulu, jossa on vain rajoitettu aika varattu nettikäyttöön? Onkohan kenelläkään muulla tälläisiä ongelmia? (Ja nyt tunnen itseni ihan Sinkkuelämää-sarjan Carrieksi, tosin kirjoituksen aihe on hieman eri...) 

Mukavaa helatorstaita ja Eurooppa-päivää (mikä se on?) ja loppuviikkoa kaikille käsityön ystäville!

Päivän miete

Pakko jakaa...sopii mulle, kuin nenä päähän :-)